Paras vastaus
Yleensä et. Et SANAA ”kysymysmerkki” puhuessasi, eikö? Käytät äänesi sävyä ja pientä sanojen uudelleenjärjestystä osoittaaksesi, että kysyt kysymystä puhutulla (englanninkielisellä) kielellä. (Voi olla erilainen muilla puhuvilla kielillä). ASL: ssä käytät ei-manuaalisia merkintöjä (ilme ja vartalon liikkeet) ja joskus pientä sanojen uudelleenjärjestystä osoittaaksesi kysymyksesi. Kulmakarvasi nousevat tai laskevat kysymystyypistä riippuen: YLÖS kyllä / ei-kysymykseen, ALAS WH-kysymykseen (kuka, mitä, milloin, missä jne.) Kehosi nojaa hieman eteenpäin ja sinä katso suoraan henkilöä, johon odotat vastauksen. Kaikki sanottu on, että KYSYMYKSELLE on merkki, mutta sitä käytetään korostuksena, ei säännöllisinä kysymyksinä. Se jäljittää periaatteessa kysymysmerkin muodon ilmassa.
Vastaus
ASL: ssä en tiedä. Auslanissa (Australian viittomakieli) et kuitenkaan ”allekirjoita” välimerkkejä. Sen sijaan ilmoitat kysymyksen ”miten” kysyt (allekirjoita kysymys fyysisesti) käyttämällä kehon kieltä; nimittäin kasvojen ilme, mutta joskus, ei rajoittuen siihen.
Esimerkiksi, jos haluat ”kysyä” (allekirjoittaa) ”Nimesit mitä?” (Englanniksi tämä on ”Mikä on nimesi?”), Allekirjoittaisit nimenomaan: ”Mitä nimeät?” Ja samalla lisäät (kasvonilme) kohotetut kulmakarvat (ei ”yllättyneessä / hälyttävässä” kontekstissa), joten ehdottaa (viittaa) oikeaan asiayhteyteen tässä tapauksessa, kun esität kysymyksen.
Toivon, että tällä on järkevää?