Paras vastaus
Se sovellettiin alun perin Rooman valtakunnan itäpuoliskoon sen jälkeen, kun imperiumi oli jaettu kahteen hallinnolliseen yksikköön. (”Orient” tulee latinankielisestä ”Oriens” sanoista ”itä”.) Joten nykyaikainen Kreikka, Turkki, Syyria, Egypti jne.
Kun länsimainen tietoisuus Intiasta, Kiinasta, Japanista, Indonesiasta jne. Kasvoi, termiä käytettiin laajemmin. Mistä ”länsi” loppuu ja ”itä” alkaa, riippuu henkilöstä. (Metternich sanoi tunnetusti ”Aasia alkaa Landstrasselta”, viitaten bulevardiin, joka kulkee kaakkoon Wienin silloisten muurien päässä.)
Joskus 1800-luvulla Ison-Britannian ulkoministeriö kodifioi termit ” lähellä itää ”(esim. Syyria),” Lähi-itä ”(esim. Iran) ja” Kaukoitä ”(esim. Kiina). Tämä on tarkempaa kuin epämääräinen ”orient”, mutta tietysti ne ovat edelleen suhteellisia, ”London out” -termin. Nykyajan historioitsijat pitävät parempana termeistä kuten ”Lounais-Aasia”, joissa käytetään ehdotonta viittausta.
Vastaus
Sana ”itämainen” ei ole huono sana. Se tarkoittaa vain ”itäistä”. Toisin sanoen jotkut Yhdysvalloissa pitävät sanaa loukkaavana, joten voi olla järkevää välttää sitä.
Joitakin historiaa: sana ”itämainen” on substantiivin ”Orient” adjektiivimuoto, joka tarkoittaa ”itää”. Nämä sanat ovat peräisin latinankielisestä substantiivista ”oriens”, joka tarkoittaa ”itää”. , sana ”oriens” tulee latinankielisestä verbistä ”oriri”, joka tarkoittaa ”nousua”. (Koska aurinko nousee itään, substantiivimuoto ”nousta” tarkoitti yksinkertaisesti ”itää”.) Sana ”oriens” on myös verbin ”suuntautua” (eli kohdistaa itsensä aurinkoon) ja substantiivin ”orientaatio” lähde.
Länsimaisessa sivilisaatiossa ”itämaiset” tulivat joka tapauksessa viittaa ”itään” ja myös sen asukkaisiin, niin että sana ”itämainen” oli u sed kuvaamaan jotakuta idästä. ”Orientin” käytöllä tässä yhteydessä oli pitkä ja kiistaton historia 1900-luvun puoliväliin saakka: Orient Express oli kuuluisa juna, joka kulki Pariisista Istanbuliin, ja Harvardin intialainen ja orientalistiikka sateenvarjo nykyisille Itä-Aasian kielten ja sivilisaatioiden, Lähi-idän kielten ja sivilisaatioiden sekä Etelä-Aasian tutkimusten osastoille.
Kuitenkin 1960-luvulla yhteiskunnallisten käytäntöjen laajamittaisten muutosten takia sodat Aasiassa ja lisääntynyt kulttuuritietoisuus, sanan ”itämainen” käyttö ei suostunut etenkään Yhdysvalloissa. Selkein kritiikki oli, että ”itämainen” oli yleinen termi useille erillisille roduille / etnisille ryhmille / perinnöille. (Kiinalainen, japanilainen, korealainen, vietnamilainen, thaimaalainen, intialainen jne.) Ja oli siten hieman vähättelevä näiden populaatioiden jäseniä kohtaan.
Termin käytön asteittainen väheneminen 1900-luvun jälkipuoliskolla oli enimmäkseen une venttiili, ja vain harvat itämaiset ihmiset tuntevat olevansa tarpeeksi alentuneita termistä, joka nopeuttaa sen taantumista. Mutta nykyisellä aikakaudella, jolloin kaikkea puhetta partioi yhä aggressiivisempi poliittinen-korrekti-poliisi, sana ”itämainen” kokee eräänlaista retro-nostalgista elpymistä pejoratiivisena terminä, josta on vältettävä shunnin vuoksi. Minusta poliittinen korrektius on yleensä tyhmää, mutta ”itämaisten” tapauksessa nykyajan asenteet ovat erityisen ylireagoivia. Ensinnäkin ”itämaiden” hajottamisessa Lähi-itään, Itä-Aasiaan, Etelä-Aasiaan ja Kaakkois-Aasiaan ei ole mitään erityisen progressiivista tai valaistunutta, mikä on nykyään alueella vallitsevia, mutta pinnallisia ”puhdistettuja” ehtoja. Toiseksi sana ”itämainen” on elossa ja hyvin Britanniassa, jossa ”aasialainen” tarkoittaa ”intialaista” ja ”itämainen” tarkoittaa ”itäaasialaista”, eikä kukaan siellä näytä olevan mielessä. Kolmanneksi vedon siitä, ettei yksikään ihminen loukannut, kun käytin yllä olevaa ilmausta ”länsimainen sivilisaatio” viitatakseni yleensä ”länsimaalaisiin” sen sijaan, että erottaisin ”länsimaisen sivilisaation” sen poliittisesti korrektiksi yhdysvaltalais-yhdysvallaksi, länsimaiseksi Eurooppalaisia, Pohjois-Euroopan, Välimeren ja Itä-Euroopan teoksia. Mutta jos ”itämainen” on loukkaavaa, niin varmasti pitäisi olla myös ”länsimainen”?