Paras vastaus
(Ilmestys 2: 7) Anna sen, jolla on korva, kuulla, mitä henki sanoo seurakunnille: Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, mikä on Jumalan paratiisissa.
- Mikä on ”Jumalan paratiisi” ? Koska nämä sanat on osoitettu voideltuille kristityille, paratiisin on tässä viitattava paratiisin taivaalliseen alueeseen – itse Jumalan läsnäoloon. Uskolliset voidellut palkitaan syömällä ”elämän puusta”. He saavat kuolemattomuuden. – 1. Kor. 15:53.
Syöminen ”Jumalan paratiisissa”. Ilmestyskirja 2: 7 mainitsee ”elämän parin” ”Jumalan paratiisissa” ja että siitä syöminen olisi ”voittavan” etuoikeus. Koska muut ilmoituksen tässä luvussa sellaisille valloittajille annetut lupaukset liittyvät selvästi heidän taivaallisen perintönsä saamiseen (Il 2: 26-28; 3:12, 21), näyttää ilmeiseltä, että ”Jumalan paratiisi” on tässä tapauksessa taivaallinen. Sana ”puu” tarkoittaa tässä kreikkalaista sanaa xyʹlon, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”puuta”, ja monikossa voisi viitata puiden hedelmätarhaan. Eedenin maallisessa paratiisissa elämän puun syöminen olisi merkinnyt ihmiselle ikuista elämää. (1Mo 3: 22–24.) Puutarhan muiden puiden hedelmät olisivat olleet ihmisen elämää ylläpitäviä niin kauan kuin hän on tottelevainen. Joten ”elämän puun [tai puiden]” osallistuminen ”Jumalan paratiisiin” liittyy ilmeisesti kristillisten valloittajien jumalalliseen kestävän elämän tarjoamiseen, muihin teksteihin, jotka osoittavat, että he saavat kuolemattomuuden ja katumattomuuden palkinnon yhdessä heidän taivaallisen päänsä ja Herransa, Kristuksen Jeesuksen. – 1Ko 15: 50–54; 1Pi 1: 3, 4.
Hengellinen paratiisi. Monissa Raamatun profeetallisissa kirjoissa on jumalallisia lupauksia Israelin palauttaminen maanpakosta maalle autiomaan kotimaahansa. Jumala saisi tuon hylätyn maan muokkaamaan ja kylvämään, tuottamaan rikkaasti ja runsaasti ihmiskuntaa ja eläinkuntaa; kaupungit rakennettaisiin uudelleen ja asutuivat, ja ihmiset sanoivat: ”Se autioiksi asetettu maa on tullut kuin Eedenin puutarha.” (Hes 36: 6-11, 29, 30, 33-35; vrt. Jes 51: 3; Jer 31: 10–12; Hes 34: 25–27.) Nämä ennustukset osoittavat kuitenkin myös, että paratiisiolosuhteet liittyvät ihmisiin itse, jotka uskollisuutensa vuoksi Jumalalle voisivat nyt ”itää” ja kukoistaa ”vanhurskauden puina”, nauttien kauniista hengellisestä hyvinvoinnista kuin ”hyvin kasteltu puutarha”, jolta Jumalan runsas siunaus oli hänen suosionsa vuoksi. (Jes 58:11; 61: 3, 11; Jer 31:12; 32:41; vertaa Ps 1: 3; 72: 3, 6-8, 16; 85: 10-13; Jes 44: 3, 4.) ) Israelin kansa oli ollut Jumalan viinitarha, hänen istutuksensa, mutta heidän pahuutensa ja luopumuksensa tosi palvonnasta olivat aiheuttaneet kuvaannollisen kuihtumisen hengellisestä kentästä jo ennen kuin heidän maansa kirjaimellisesti autioitiin. – Vrt. 17; Jes 5: 1-8; Jer 2:21.
On kuitenkin selvää, että heprealaisten profeettojen muistiin merkitsemissä ennustamisprofetioissa on elementtejä, jotka myös fyysisesti täyttyvät palautetusta maallisesta paratiisista. Esimerkiksi Jesajan 35: 1–7: ssä on piirteitä, kuten sokeiden ja rampojen parantaminen, joilla ei ollut kirjaimellista täyttymystä muinaisesta Babylonista palauttamisen jälkeen, eivätkä ne toteudu sellaisella tavalla Kristillinen hengellinen paratiisi. Olisi epäjohdonmukaista, että Jumala innostaa sellaisia ennustuksia kuin Jesajan 11: 6-9, Hesekiel 34:25 ja Hoosea 2:18, tarkoituksella, että niillä on vain kuvaannollinen tai hengellinen merkitys ilman, että kirjaimellisesti täyttyisi nämä asiat Jumalan palvelijoiden fyysisissä kokemuksissa. Paratiisi, jonka Paavali mainitsi 2.Korinttolaiskirjeen 12: 4: ssä, voisi viitata myös näiden heprealaisten profetioiden tulevaan paratiisiin, sekä fyysiseen että hengelliseen, ja mahdollisesti olla näkemys ”Jumalan paratiisista”, taivaan siunatusta tilasta. —Re 2: 7.
Mikä on paratiisi, jonka Jeesus lupasi hänen rinnallaan kuolleille pahantekijöille?
Luukkaan kertomus osoittaa, että pahantekijä, teloitettuna Jeesuksen Kristuksen rinnalla, puhui sanoja Jeesuksen puolustukseksi ja pyysi, että Jeesus muistaa hänet, kun hän ”tuli valtakuntaansa”. kanssani paratiisissa. ” (Lu 23: 39-43) Näiden sanojen toisinnossa esitettyjen välimerkkien on tietysti riipputtava kääntäjän ymmärryksestä Jeesuksen sanojen merkityksestä, koska alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä ei käytetty välimerkkejä. Nykyaikaiset välimerkit tulivat yleiseksi vasta noin yhdeksästoista vuosisadalla. Vaikka monissa käännöksissä pilkku asetetaan sanan ”tänään” eteen ja siten syntyy vaikutelma, että pahantekijä tuli paratiisiin samana päivänä, muissa kirjoituksissa ei ole mitään tukea tätä.Jeesus itse oli kuollut haudassa kolmanteen päivään saakka ja nousi sitten ylösnousemuksen ”ensi hedelminä”. (Ap 10:40; 1Ko 15:20; Kol 1:18) Hän nousi taivaaseen 40 päivää myöhemmin (Joh 20:17). Ap. huomiota aikaan, jolloin lupaus annettiin ja jonka aikana pahantekijä oli osoittanut jonkin verran uskoa Jeesukseen. Se oli päivä, jolloin oman kansansa korkeimmat uskonnolliset johtajat hylkäsivät Jeesuksen ja tuomitsivat sen, ja Rooman auktoriteetti tuomitsi sen jälkeen kuolemaan. Hänestä oli tullut pilkan ja pilkan kohde. Joten väärintekijä hänen rinnallaan oli osoittanut huomattavaa laatua ja kiitettävää sydänasennetta, kun hän ei mennyt väkijoukon mukana, vaan puhui pikemminkin Jeesuksen puolesta ja ilmaisi uskoa tulevaan kuninkuuteensa. Tunnustamalla, että painopiste asetetaan oikein lupauksen antamisajankohtaan eikä sen täyttymisajankohtaan, muita käännöksiä, kuten Rotherhamin ja Lamsan englanninkielisiä käännöksiä, Reinhardtin ja W. Michaelisin saksankielisiä käännöksiä sekä viidennen vuosisadan kuurolaisyrialainen teki tekstistä samanlaisen muodon kuin tässä lainattu Uuden maailman käännöksen lukema. ei ole synonyymi taivaallisen Kristuksen valtakunnan kanssa. Aikaisemmin sinä päivänä sisäänpääsy tuohon taivaalliseen valtakuntaan oli ollut Jeesuksen uskollisten opetuslasten mahdollisuus, mutta sen perusteella, että he olivat ”jumissa hänen koettelemuksissaan”, mitä pahantekijä ei ollut koskaan tehnyt, koska hän kuoli vaarnalla Jeesuksen rinnalla. puhtaasti omien rikostensa vuoksi. (Lu 22: 28-30; 23:40, 41) Pahantekijät eivät tietenkään olleet ”syntyneet uudestaan” vedestä ja hengestä, mikä Jeesuksen mukaan oli edellytys taivaiden valtakuntaan pääsemiseksi. (Joh 3: 3-6) Pahantekijä ei myöskään ollut yksi niistä valloittajista, joiden kirkastettu Kristus Jeesus ilmoitti olevan hänen kanssaan taivaallisella valtaistuimellaan ja joilla on osuus ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta” (Il 3:11, 12, 21; 12:10, 11; 14: 1-4; 20: 4-6.
Jotkut hakuteokset esittävät näkemystä, jonka mukaan Jeesus tarkoitti paratiisipaikkaa Hadesissa tai Šeolissa, oletettavasti osastoa tai jakoa niille, jotka Jumala hyväksyi. Väitetään, että tuon ajan juutalaiset rabbit opettivat tällaisen paratiisin olemassaoloa kuolleille ja ylösnousemusta odottaville. Rabbien opetusten osalta Hastingsin Raamatun sanakirjassa todetaan: ”Rabbinologinen teologia, sellaisena kuin se on meille tullut, osoittaa poikkeuksellisen paljon ideoita näistä kysymyksistä, ja monien heistä on vaikea määrittää päivämäärät, joille ne olisi osoitettava. . . . Ottaen kirjallisuutta sellaisena kuin se on, saattaa tuntua siltä, että jotkut pitivät paratiisia itsessään maan päällä, toiset osana Sheolia, toiset vielä ei maan päällä eikä maan alla vaan taivaassa. . . Mutta ainakin osittain tästä on epäilyksiä. Nämä erilaiset käsitykset todellakin löytyvät myöhemmästä juutalaisuudesta. Ne näkyvät tarkimmin ja yksityiskohtaisimmin keskiaikaisessa kabbalistisessa juutalaisuudessa. . . Mutta on epävarmaa, kuinka kauan näitä asioita voidaan kantaa. Ainakin vanhempi juutalainen teologia. . . näyttää antavan vain vähän tai ei lainkaan paikkaa väliparatiisille. Siinä puhutaan Gehinnomista jumalattomille ja Gan Edenistä tai Edenin puutarhasta vanhurskaille. On kyseenalaista, ylittyykö se näiden käsitysten ulkopuolella ja vahvistaakö se paratiisin Sheolissa. ”- 1905, voi. III, s. 669, 670.
Vaikka he opettaisivatkin sellaista, olisi kohtuuttominta uskoa, että Jeesus levittäisi tällaista ajatusta, kun hän tuomitsi ei-raamatullisen uskonnollisen juutalaisten uskonnollisten johtajien perinteet. (Mt 15: 3-9) Todennäköisesti paratiisi, joka todella tunnettiin juutalaiselle pahantekijälle, jolle Jeesus puhui, oli maallinen paratiisi, joka on kuvattu heprealaisten kirjoitusten ensimmäisessä kirjassa, Eedenin paratiisissa. Näin ollen Jeesuksen lupaus viittaa kohtuullisesti tällaisen maallisen paratiisitilan palauttamiseen. Lupauksensa väärintekijälle antaisi siis varmuuden toivoa tällaisen epäoikeudenmukaisen ylösnousemuksesta mahdollisuudelle elää tuossa palautetussa paratiisissa (vrt. Ap 24:15; Il 20:12, 13; 21: 1 – 5; Mt 6:10.
Vastaus
13: 11-12 ”Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta; ja hänellä oli kaksi sarvea kuin karitsa, ja hän puhui kuin lohikäärme. ” ”Ja hän käyttää kaikkea ensimmäisen pedon voimaa edessään ja saa maan ja siellä asuvat palvomaan ensimmäistä pedoa, jonka tappava haava on parantunut.”
Tämä uusi voima kehittyi Pyhän Rooman valtakunnaksi. Se ei rajoittunut Välimeren ympärille, kuten meripeto, mutta sisälsi Keski-Euroopan. Sen loi paavi, joka joutui etsimään uusia liittolaisia.Niin sanotussa kristillisessä kirkossa oli tapahtunut jako, ja itä ja länsi jaettiin kreikkalaisiin ja roomalaiskatolisiin uskontoihin, joiden pääkonttori oli vastaavasti Konstantinopolissa ja Roomassa. Tämän seurauksena paavi ei voinut enää luottaa itäisen keisarin sotilaalliseen tukeen, eikä Italialla itsessään ollut riittävää puolustusta. Lombardit käyttivät tätä hyväkseen ja vaativat Rooman herttuakuntaa ja itse Roomaa. ”Papatismi oli nyt vaarassa joutua alistettavaksi Lombardin kuningaskunnalle, kun Lombardin armeija piiritti Roomaa. Paavi Stephen 11 kääntynyt turhaan Bysantin keisarin puoleen saadakseen apua ylitti Alpit pyytääkseen Pepinin apua. Pepinin kuoltua langobardit hyökkäsivät jälleen Italiaan ja uhkasivat Roomaa. Lohikäärme liittolainen autiomaassa idässä , paavi (paavi Hadrianus vuonna 773 ) vetoaa Pepinin poikaan Kaarle Suureen, joka hyökkäsi jälleen ja voitti langobardit vuonna 774. Vuonna 787 Rooma kääntyi virallisesti Konstantinopolista ja liittoutui Kaarle Suuren kasvavaan voimaan. ”Kaarle Suuri taisteli hallituskautensa aikana pitkiä sotia ja teki useita valloituksia. Hänet kannustivat sekä poliittiset näkökohdat että henkilökohtainen kunnianhimo, mutta hänen sodillaan oli myös uskonnollinen luonne. Hän halusi vilpittömästi suojella ja laajentaa kristikuntaa. Paavi vastasi sopivasti tähän ihanteeseen. Joulupäivänä 799 paavi Leo kruunasi Kaarle Suuren Augustukseksi ja keisariksi ja paavin ja keisarin välille perustetun liiton myötä Pyhän Rooman valtakunta oli syntynyt. ”Paavi palkitsi hänet asettamalla kultaisen kruunun hänen päähänsä ja tervehtimällä häntä nimellä” Carolus Augustus, roomalaisten keisari. ” Yleisö huusi: ”Jumala siunatkoon ja pelasta Carolus Augustus, Jumalan kruunamainen, suuri ja rauhaa tuova roomalaisten keisari” Tämä elvytetty Pyhä Rooman valtakunta on edustettuina Apocalypsessa ”ulos maasta”, koska Kaarle Suuri laajensi valloituksiaan kattamaan keski- ja Pohjois-Euroopan germaaniset kansakunnat.
Kaksi sarvea edustaa kaksi vallan näkökohtaa; yksi uskonnollinen paavi, toinen armeija keisari. Heidän yhdessä perustama organisaatio näytti ’karitsalta’, koska se väitti olevansa luonteeltaan kristitty ; se tunnettiin nimellä Pyhä Rooman valtakunta.
Tämä paljasti pedon todellisen luonteen. Lohikäärme on pakanallisen sotilaallisen imperialismin symboli . Niin kutsuttu Pyhän Rooman valtakunta perustui Kaarle Suuren imperialistisiin tavoitteisiin, jotka olivat samanlaisia kuin Konstantinopolin keisarin sotilaalliset tavoitteet. Kaarle Suuren kunnianhimo sai hänet hyökkäämään, liittämään ja yhdistämään koko Saksan hänen frankkien alaisuuteensa. 8. vuosisadan loppuun mennessä Kaarle Suurella oli laaja alue, joka ulottui Elbesta Pyreneiden yli ja Pohjanmerestä Keski-Italiaan. Jälleen kerran suurin osa Länsi-Euroopasta liittyi yhteen ainoaan imperiumiin, jota hallitsi kristillinen suvereeni, joka oli laajentanut kirkon rajoja valloituksillaan. Paavit olivat hyvin tietoisia siitä, kuinka arvokas on vahvistaa siteitään Karolingien -dynastiaan ja antaa sille menneiden perinteiden arvostus. Tämä lainaus Hamlynin maailmanhistoriasta havainnollistaa kuinka täysin historia noudattaa maailmanloppun ennusteita .
Ensimmäistä petoa ei tuhottu. Kaksisarvinen peto perustettiin niiden kymmenen sarven läsnä ollessa, jotka olivat jäljellä ensimmäisestä pedosta ja jotka olivat omaksuneet ns. Kristinuskon.
”Taivaassa” olevat ovat Kristuksen todellisia seuraajia; ”maan päällä” on niitä, jotka pysyvät. Niiden yli roomalaiskatolisuus käytti suurta voimaa.
”Ensimmäinen peto” käsitti paavin organisaation. ”Maan peto” käytti ”lohikäärmeen” tehtäviä ja pyysi ihmiskuntaa antamaan uskollisuutensa paaville. ”Kaarle Suuren miekkaa ei laajennettu pelkästään hänen imperiuminsa lisäämiseksi vaan kristinuskon laajentamiseksi. Saksalaisista tuli samanaikaisesti kristittyjä ja Frankin valtakunnan alaisia. Kun Kaarle tarttui Baijerin herttuakuntaan vuonna 788, herttua, Tassilo III pakotettiin tulemaan munkiksi, ja hänen kahden poikansa ja kahden tyttärensä oli myös luovuttava ylellisestä palatsistaan frankkien luostarien luona.
13:13 – Ja hän tekee suuria ihmeitä, niin että hän antaa tulen tulla taivaasta maan päälle ihmisten silmissä.
Pepinin ja Kaarle Suuren (800 jKr) voitot olivat ”aikamerkkejä” ja osoittivat paavalle kykynsä auttaa häntä hänen ääripäissään.
Esisana tarkoittaa ”siinä järjestyksessä”.Pepinin varhaiset valloitukset paljastivat, että hän oli liittolaisena viljelyn arvoinen, ja siksi hänet kutsuttiin auttamaan paavia vastustamaan paavinvastaisia lombardeja. Tuli maan päällä viittaa vihaan, sotaan, tuhoon, vainoon. Kaikki tämä ilmeni Pepinillä ja Kaarle Suurella Rooman vastustajia vastaan. Tuli oli sekä maallista että kirkollista. Ensimmäistä hallitsivat imperiumin armeijat , jälkimmäistä paavin interdikttien ja pakolaisviestien ukkonen.