Paras vastaus
2,4 – DNP tunnetaan nimellä Bradyn reagenssi. 2,4-dinitrofenyylihydratsiinia voidaan käyttää ketonin tai aldehydifunktionaalisen ryhmän karbonyylifunktionaalisuuden kvalitatiiviseen havaitsemiseen. Positiivinen testi on merkki keltaisen, oranssin tai punaisen sakan muodostumisesta. Jos karbonyyliyhdiste on aromaattinen, sakka on punainen; jos alifaattinen, sakalla on enemmän keltaista väriä.
Lisätietoja saat napsauttamalla tätä linkkiä: 2,4-dinitrofenyylihydratsiini – Wikipedia
Vastaus
K: Mitä tarkoitat käytettävissä olevan kloorin avulla? Selitä reaktiolla.
A: Selitä reaktiolla? Ei. Ei ole mitään erityistä reaktiota, joka olisi merkityksellinen sen suhteen, mitä ”käytettävissä olevalla kloorilla” tarkoitetaan.
Miksi kysytte anonyymisti? Onko tämä kotitehtävä?
Melko harvat ihmiset ovat kuitenkin hämmentyneitä siitä, mikä ”käytettävissä oleva kloori” on ja miksi sillä on merkitystä. Joten kysymys on vastaamisen arvoinen. . . jos luultavasti EI tavalla, joka auttaa sinua kotitehtävissäsi tai kokeissasi. Itse asiassa useimmat kemian professorit, joiden kanssa olen puhunut vuosien varrella, eivät itse ymmärrä sitä.
Useimmat vedenkäsittelyssä olevat ihmiset ajattelevat ”käytettävissä oleva kloori” on kloori, joka on “käytettävissä” hapettamaan asioita, eikä ole jo osittain alentunut (tai käytetty) muilla reaktioilla. Se on usein ”riittävän lähellä hallituksen työtä”. Mutta ei aina.
Ongelmana on, että termi ”käytettävissä oleva kloori” ei ole niinkään asia sinänsä, koska se on artefakti tavallisista testausmenetelmistä.
Tässä on ruma tosiasia, jota opetetaan harvoin suoraan kemian luokissa : kun teet kemiallisen testin kemialliselle X: lle, et usein todellakaan testaa X: tä, mutta joillekin -vaikutuksille , jotka liittyvät ”X”: n esiintyminen.
Se ei ole ongelma, kunnes se on.
Ja siitä tulee ongelma, kun olosuhteet olettaa (riippumatta siitä, tiesitkö olettavanne niitä vai ei), kun aloitat testin, EIVÄT ole oikeastaan olosuhteet, joita kohtaat.
Klooritestauksessa monet testimenetelminä testataan hapettimen ja EI nimenomaan kloorin suhteen! Ja kolormetristen klooritestien tapauksessa etsit jotain – toivottavasti klooria – joka hapettaa testiindikaattorin värittömästä tilasta värilliseksi.
Ongelmana on, että jotkut indikaattorit voivat voidaan hapettaa heikoilla halogeenihapettimilla sekä voimakkailla halogeenihapettimilla.
Esimerkiksi OTO: ta ( ortotolidiini) käytetään usein kloorina indikaattori, mutta sitä hapettavat paitsi vahvat muodot, kuten hypokloorihappo, myös heikot muodot, kuten monoklooriamiini.
Se ei ole ongelma, kun testaat klooripitoisuutta tislatussa vedessä, johon natriumhypokloriitti ( valkaisuainetta) on lisätty.
Miksi ei?
Koska ainut läsnä oleva kloorimuoto on voimakkaita hapettimia (HOCl tai -OCl). Mutta jos lisäät vähän ammoniakkia tislattuun veteen, lopputuloksena on sekä vahvoja että heikkoja kloorihapettimien muotoja.
Ja ortotolodiini ei osaa sanoa eroa.
Toisaalta, jos käytät DPD: tä ( dietyyli – p – fenyleenidiamiini ) indikaattorina värinmuutos osoittaa vain vahvoja kloorimuotoja. . . yleensä HOCl tai -OCl, mutta ei monoklooriamiinia.
Joten käytännössä ”käytettävissä oleva kloori” tarkoittaa OTO-kloorin osaa, joka esiintyy myös DPD-kloorina.
. . . ellei bromidi- tai jodidisuoloja ole läsnä!
Ja sitten se monimutkaistuu uudestaan!
Luonnoksen hetki tupakointikirkko