Paras vastaus
PI on IR-testin muunnelma. Se on IR: n suhde, joka on mitattu sen jälkeen, kun jännitettä on käytetty 10 minuuttia, ja IR: n, joka on mitattu minuutin kuluttua.
Joten kun käytät jännitettä, sanotaan 1 kV Megger-laitteen kautta johtimen (L) ja maa (E), tuolloin Ohmin lain mukaan virta kulkee eristeen läpi. eristeen läpi olevalla kovettimella on 4 komponenttia;
- kapasitiivinen virta (la)
- Resistiivinen virta (IR)
- Pinnan vuotovirta (IL)
- Polarisaatiovirta (Ip)
Nyt eristyksen kokonaisvirta on kaikkien yllä olevien virtojen summa
It = Ic + IR + IL + 1p
Ja havaitaan, että minuutin IR-testin jälkeen kapasitiivisesta komponentista tulee nolla.
Eristysvirta (1 minuutti) = IR + IL + Ip
Ja havaitaan, että kymmenen minuutin IR-testin jälkeen myös polarisaatiokomponentista tulee nolla.
So It (10 minu te) = IR + IL
PI = Ir + Il + Ip / Ir + Il = R10 / R1
Vastaus
Aineen polaarisuus kemiallisessa mielessä on molekyylin sähköstaattisen dipolin vahvuus (ja usein on tärkeää ottaa huomioon myös suunta). Esimerkiksi yksinkertainen aine, vesi
Vedessä happimolekyyli on paljon elektronegatiivisempi kuin vetymolekyylit (eli , happiatomilla on vahvempi vetovoima elektroneihin kuin vetyyn). Tämä vetää elektronitiheyden kohti happiatomia ja pois vedystä ja luo dipolin. Yllä olevassa kuvassa molekyylin oikea puoli on negatiivisempi ja vasen positiivisempi.
Kemiallisesta koostumuksesta riippuen eri aineilla on vahvempia tai heikompia dipoleja (ts. Positiivisen puolen ja negatiivinen puoli) toisin sanoen eri substanssien on oltava napaisempia tai napaisempia. Usein on myös tärkeää ottaa huomioon dipolin sijainti ja suunta molekyylissä, koska tällöin molekyylien välille syntyy sähköstaattisia sidoksia.
Käsitykseni kromatografiasta on melko primitiivinen, mutta siitä mitä tiedän , miten aineet erottuvat, riippuu niiden vuorovaikutuksesta paikallaan olevan ja liikkuvan vaiheen kanssa. Esimerkiksi, jos liikkuva faasi on ei-polaarinen liuotin ja kiinteä faasi on polaarinen, niin kuinka aineet erottuvat, riippuu siitä, kuinka polaarisia ne ovat eli niiden napaisuus. Vähiten polaarinen aine kulkeutuu kauimpana, koska sillä on vähiten vetovoimaa paikallaan olevaan vaiheeseen, kun taas korkeimman polaarisuuden omaava aine kiinnittyy voimakkaammin paikallaan olevaan vaiheeseen, joten se ei kulje niin pitkälle.