Paras vastaus
Ympäristö on kirjaimellisesti kaikki koneellesi asennetut asiat, jotka voivat vaikuttaa joko sovelluksesi kehittämiseen ja testaamiseen – mikä voi sisältää:
- Käyttämäsi muokkaajat / IDE: t (voivat vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti koodia voi kirjoittaa).
- Mitkä kääntäjät / tulkit käytät ja niiden tarkat versiot – voi vaikuttaa siihen, suoritetaanko koodisi ollenkaan vai kuinka tehokkaasti se toimii.
- koneellesi asennetulla käyttöjärjestelmällä – voi olla merkittävä vaikutus koodisi kirjoittamiseen.
- Koneellesi asetetut ympäristömuuttujat, jotka ovat erityisen tärkeitä testauksen aikana, koska ne voivat vaikuttaa dramaattisesti joidenkin sovellusten tiettyihin toimintoihin.
- koneellesi asennetut ylimääräiset kirjastot (mukaan lukien mahdollisesti muiden ohjelmien asentamat kirjastot); voi vaikuttaa siihen, kuinka hyvin koodisi toimii muiden koneissa (mahdollisesti erilaiset kirjastoversiot asennettuna)
- Muut koneellasi käynnissä olevat ohjelmat, erityisesti kuormituksen ja suorituskyvyn testauksen aikana.
- Saatavilla olevat Koneesi RAM- ja levytila: voi vaikuttaa koodisi suorituskykyyn etenkin kuormitus- / stressitestitilanteissa
- Paikallisen verkon kapasiteetti ja liitettävyys: voi vaikuttaa suoraan joidenkin ohjelmien toimintaan (tai jopa jos ne toimivat ollenkaan).
Ihannetapauksessa kehitysympäristösi tulisi olla niin puhdas kuin pystyt – asenna vain ne koodit tarvitsemat kirjastot ja käytä vain kääntäjän / tulkin versioita, joita tarvitset aiot käyttää. Vastaavasti toiminnalliseen testaukseen tarvitaan puhdas ympäristö, jossa sovelluksesi voi suorittaa vain suunnitelluilla kirjastojen versioilla.
Kuormitus- / stressitestissä sinun on mentävä vielä pidemmälle – täysin steriili kone siinä ei ole muita sovelluksia kuin käyttöjärjestelmä, ja vain sovelluksesi ja siihen asennetut riippuvuudet. Jotkut organisaatiot menevät niin pitkälle, että pyyhkivät levyn kokonaan ja asentavat sen uudelleen suunnitellessaan stressitestien suorittamista.
Vastaus
Ohjelmointi on prosessi, jossa otetaan algoritmi ja koodataan se merkintä, ohjelmointikieli, jotta tietokone voi suorittaa sen. Vaikka on olemassa monia ohjelmointikieliä ja monia erityyppisiä tietokoneita, on tärkeä ensimmäinen askel ratkaisun tarve. Ilman algoritmia ei voi olla ohjelmaa.
Tietojenkäsittelytiede ei ole ohjelmoinnin tutkimus. Ohjelmointi on kuitenkin tärkeä osa tietojenkäsittelytieteen toimintaa. Ohjelmointi on usein tapa, jolla luomme edustuksen ratkaisuillemme. Siksi tästä kieliesityksestä ja sen luomisprosessista tulee olennainen osa tieteenalaa.
Algoritmit kuvaavat ongelman ratkaisua ongelman esiintymän edustamiseen tarvittavien tietojen ja tarvittavien vaiheiden avulla tuottaa halutun tuloksen. Ohjelmointikielien on tarjottava merkintätapa edustaa sekä prosessia että tietoja. Tätä varten kielet tarjoavat ohjausrakenteita ja tietotyyppejä.
Ohjausrakenteet mahdollistavat algoritmivaiheiden esittämisen kätevällä mutta yksiselitteisellä tavalla. Ainakin algoritmit vaativat rakenteita, jotka suorittavat peräkkäisen prosessoinnin, valinnan päätöksentekoon ja iteroinnin toistuvaan ohjaukseen. Niin kauan kuin kieli antaa nämä peruslausekkeet, sitä voidaan käyttää algoritmien esittämiseen.
Kaikki tietokoneen tietoelementit on esitetty binaaristen numeroiden merkkijonoina. Jotta näille merkkijonoille annettaisiin merkitys, meillä on oltava tietotyypit. Tietotyypit tarjoavat tulkinnan tälle binaaritiedolle, jotta voimme ajatella tietoja termeillä, jotka ovat järkeviä suhteessa ratkaistavaan ongelmaan. Nämä matalan tason sisäänrakennetut tietotyypit (joita kutsutaan joskus primitiivisiksi tietotyypeiksi) tarjoavat rakennuspalikat algoritmien kehittämiselle.
Esimerkiksi useimmat ohjelmointikielet tarjoavat tietotyypin kokonaisluvuille. Tietokoneen muistissa olevat binäärimerkkijonot voidaan tulkita kokonaislukuina ja antaa tyypilliset merkitykset, jotka yleensä yhdistämme kokonaislukuihin (esim. 23, 654 ja -19). Lisäksi tietotyyppi tarjoaa myös kuvauksen toiminnoista, joihin tietokohteet voivat osallistua. Kokonaislukujen kanssa operaatiot, kuten summaaminen, vähennyslasku ja kertolasku, ovat yleisiä. Olemme odottaneet, että numeeriset tietotyypit voivat osallistua näihin aritmeettisiin operaatioihin.
Meille usein aiheutuva ongelma on se, että ongelmat ja niiden ratkaisut ovat hyvin monimutkaisia. Nämä yksinkertaiset, kielen toimittamat rakenteet ja tietotyypit, vaikka ne varmasti ovatkin riittäviä edustamaan monimutkaisia ratkaisuja, ovat tyypillisesti epäedullisessa asemassa ongelmanratkaisuprosessin aikana. Tarvitsemme tapoja hallita tätä monimutkaisuutta ja auttaa ratkaisujen luomisessa.