Paras vastaus
RAAMATU
Pyhät kirjoitukset, Jehovan innoittama sana, tunnustettu suurimmaksi kirjaksi kaikkien aikojen antiikin, kokonaisliikkuvuuden, käännettyjen kielten lukumäärän, ylittävän suuruuden kirjallisuuden mestariteoksena ja ylivoimaisen tärkeän koko ihmiskunnan vuoksi. Kaikista muista kirjoista riippumatta se ei jäljitellä ketään muuta. Se seisoo omilla ansioillaan, antaen tunnustusta ainutlaatuiselle Kirjoittajalle. Raamattu erotetaan myös selvinneeksi väkivaltaisemmista kiistoista kuin mikään muu kirja, jota viholliset vihaavat kuten sitä on.
Nimi. Englanninkielinen sana ”Bible” tulee latinan kautta kreikkalaisesta sanasta bi · bliʹa, joka tarkoittaa ”pieniä kirjoja”. Tämä puolestaan on peräisin biʹblosista, sanasta, joka kuvaa papyruslaitoksen sisäosaa, josta primitiivinen paperimuoto valmistettiin. Kreikkalaiset kutsuivat foinikialaisen Gebalin kaupungin, joka on kuuluisa papyrus-kaupastaan, ”Byblos”. (Ks. Jos. 13: 5, ft.) Ajan myötä bi · bliʹa tuli kuvaamaan erilaisia kirjoituksia, selauksia, kirjoja ja lopulta kokoelmaa pieniä kirjoja, jotka muodostavat Raamatun. Jerome kutsui tätä kokoelmaa Bibliotheca Divinaksi, jumalalliseksi kirjastoksi.
Jeesus ja kreikkalaisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat viittasivat pyhien kirjoitusten kokoelmaan ”pyhiksi kirjoituksiksi” tai ”pyhiksi kirjoituksiksi”, ”pyhiksi kirjoituksiksi”. . ” (Mt 21:42; Herra 14:49; Lu 24:32; Joh 5:39; Ap 18:24; Ro 1: 2; 15: 4; 2Ti 3:15, 16) Kokoelma on a Jumalan, Jumalan sanan, välittäminen, ja tämä tunnustetaan sellaisilla lauseilla kuin ”Jehovan suun ilmaiseminen” (5Mo 8: 3), ”Jehovan sanat” (Jos 24:27), “Jehovan käskyt” (Ezr 7: 11), ”Jehovan laki”, ”Jehovan muistutus”, ”Jehovan käskyt” (Ps 19: 7, 8), ”Jehovan sana” (Jes 38: 4), ”Jehovan lausuminen” (Mt 4: 4), ”Jehovan sana” (1Te 4:15). Toistuvasti näistä kirjoituksista puhutaan ”Jumalan pyhiksi lausunnoiksi” (Ro 3: 2); Ap 7:38; Hepr 5:12; 1Pi 4:11.
Jaot. Kuusikymmentäkuusi erillistä kirjaa Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan muodostavat Raamatun kaanonin. Näiden tiettyjen kirjojen valinta ja monien muiden hylkääminen on osoitus siitä, että jumalallinen kirjailija ei vain innoittanut heidän kirjoittamistaan, vaan myös vartioi huolellisesti niiden kokoamista ja säilyttämistä pyhässä luettelossa. (Ks. APOCRYPHA; CANON.) Kolmekymmentäyhdeksän 66 kirjasta, jotka muodostavat kolme neljäsosaa Raamatun sisällöstä, kutsutaan heprealaisiksi kirjoituksiksi, jotka kaikki on alun perin kirjoitettu tällä kielellä lukuun ottamatta muutamia pieniä aramean kielellä kirjoitettuja osia. . (Esr 4: 8–6: 18; 7: 12-26; Jer 10:11; Da 2: 4b – 7: 28.) Yhdistämällä joitain näistä kirjoista juutalaisilla oli yhteensä vain 22 tai 24 kirjaa, mutta nämä omaksuivat saman materiaalin. Näyttää myös siltä, että heidän tapansa on jakaa Raamattu kolmeen osaan – Mooseksen, profeettojen ja psalmien lakiin (Lu 24:44; ks. HEBREW-PYHÄKIRJAT.) Raamatun viimeinen neljännes tunnetaan nimellä kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset, niin nimetty, koska tämän jakson 27 kirjaa on kirjoitettu kreikaksi. Näiden kirjojen kirjoittaminen, kerääminen ja järjestäminen Raamatun kaanonissa osoittaa myös Jehovan valvonnan alusta loppuun. – Ks. KRISTISET KREIKKALAISET PYHÄKIRJAT.
Raamatun jakaminen lukuihin ja jakeisiin (KJ: llä on 1 189 lukua ja 31 102). alkuperäiset kirjoittajat, mutta se oli erittäin hyödyllinen laite, joka lisättiin vuosisatoja myöhemmin. Masoreetit jakoivat heprealaiset kirjoitukset jakeiksi; sitten 13. vuosisadalla meidän yhteisen aikakautemme luvuista lisättiin. Lopuksi, vuonna 1553 Robert Estiennen painos ranskankielisestä raamatusta julkaistiin ensimmäisenä täydellisenä raamatuna, jossa on nykyiset luvut ja jae.
Kaikki 66 raamatunkirjaa muodostavat vain yhden teoksen, kokonaisen kokonaisuuden. Koska luku- ja jaemerkit ovat vain käteviä apuvälineitä raamatuntutkisteluun eivätkä ole tarkoitettu heikentämään kokonaisuuden yhtenäisyyttä, niin on myös Raamatun osiointi, joka tapahtuu sen hallitsevan kielen mukaan, jolla käsikirjoitukset ovat tulleet alas meille. Siksi meillä on sekä heprean että kreikan kirjoitukset, joihin on lisätty ”Christian”, jotta ne voidaan erottaa kreikkalaisesta Septuagintasta, joka on hepreankielinen osa Raamatusta kreikaksi käännettyä.
“Vanha testamentti ”Ja” Uusi testamentti ”. Nykyään on yleistä käytäntöä viitata heprean ja aramean kielellä kirjoitettuihin kirjoituksiin ”Vanhana testamenttina”. Tämä perustuu 2.Korinttolaiskirjeen 3:14 lukemiseen latinankielisessä Vulgatassa ja Kuningas Jaakon versiossa. ”Vanhan testamentin” tulkinta tässä tekstissä on kuitenkin virheellinen. Kreikan sana di · a · theʹkes tarkoittaa tässä yhteydessä liitoa, samoin kuin muissa 32 paikassa, joissa se esiintyy kreikkalaisessa tekstissä. Monissa moderneissa käännöksissä luetaan oikein ”vanha liitto”. (NE, RS, JB) Apostoli Paavali ei viittaa heprealaisiin ja aramealaisiin kirjoituksiin kokonaisuudessaan. Hän ei myöskään tarkoita, että innoitetut kristilliset kirjoitukset muodostavat ”uuden testamentin (tai liiton).”Apostoli puhuu vanhasta lakiliitosta, jonka Mooses kirjoitti Pentateukissa ja joka muodostaa vain osan esikristillisistä kirjoituksista. Tästä syystä hän sanoo seuraavassa jakeessa: ”aina kun Moosesta luetaan.”
Heprealaisten ja aramealaisten kirjoitusten kutsumiselle ”Vanhaksi testamentiksi” ja kristilliselle kreikkalaiselle ei siis ole pätevää perustaa. Pyhiä kirjoituksia kutsutaan ”uudeksi testamentiksi”. Jeesus Kristus itse kutsui pyhien kirjoitusten kokoelmaa ”pyhiksi kirjoituksiksi”. (Mt 21:42; Herra 14:49; Joh 5:39.) Apostoli Paavali kutsui heitä ”pyhiksi kirjoituksiksi”, ”pyhiksi kirjoituksiksi” ja ”pyhiksi kirjoituksiksi” (Ro 1: 2); 15: 4; 2Ti 3:15.
Tekijä. Oheisesta taulukosta käy ilmi, että yksi kirjailija käytti noin 40 ihmissihteeriä tai kirjanoppineita Jehovan henkeytetyn sanan tallentamiseen. ”Kaikki kirjoitukset ovat Jumalan innoittamia”, ja tämä sisältää kreikkalaisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoitukset sekä ”muut kirjoitukset”. (2Ti 3:16; 2Pi 3:15, 16) Tämä ilmaisu ”Jumalan innoittamana” käänsi kreikkalaisen lauseen · oʹpneu · stos, joka tarkoittaa ”Jumalan henkeä”. ”Hengittäen” uskollisia ihmisiä Jumala sai hänet henkensä tai aktiivisen voimansa toimimaan heille ja ohjasi mitä halusi muistiin kirjattavan, sillä kuten on kirjoitettu, ”ennustuksia ei milloinkaan tuonut ihmisen tahto, mutta ihmiset puhuivat Jumalalta, koska pyhä henki kantaa heitä. ”(2Pi 1:21; Joh 20:21, 22; katso INSPIRAATIO.
Tämä näkymätön Jumalan pyhä henki on hänen symbolinen ”sormensa”. Siksi, kun miehet näkivät Mooseksen suorittavan yliluonnollisia tekoja, he huusivat: ”Se on Jumalan sormi!” (2.Moos 8:18, 19; vertaa Jeesuksen sanoihin Mt 12:22, 28; Lu 11:20.) Vastaavalla jumalallisen voiman osoittamisella ”Jumalan sormi” aloitti Raamatun kirjoittamisen veistämällä kymmenen käskyä. kivitableteilla. (2.Moos 31:18; 5Mo 9:10.) Sen vuoksi Jehovan olisi yksinkertainen asia käyttää ihmisiä kirjanoppineina, vaikka jotkut olivat ”kirjaimettomia ja tavallisia” skolastisessa koulutuksessa (Ap 4:13) ja riippumatta oliko kyseinen kauppa paimen, maanviljelijä, telttailija, kalastaja, veronkantaja, lääkäri, pappi, profeetta vai kuningas. Jehovan aktiivinen voima pani ajatukset kirjailijan mieleen ja antoi joissakin tapauksissa hänen ilmaista jumalallisen ajatuksen omin sanoin, jolloin persoonallisuus ja yksilölliset piirteet näkyivät kirjoituksen kautta, mutta samalla säilyttivät erinomaisen yhtenäisyyden teema ja tarkoitus kaikkialla. Tällä tavoin syntynyt Raamattu, joka heijastaa Jehovan mieltä ja tahtoa, ylitti rikkauden ja laajuuden pelkkien ihmisten kirjoitukset. Kaikkivaltias Jumala huolehti siitä, että hänen kirjoitettu totuuden sanansa oli helposti ymmärrettävällä kielellä ja käännettävissä käytännöllisesti katsoen mille tahansa kielelle.
Mikään muu kirja ei kestänyt niin kauan kuin Raamattu. Vuonna 1513 eaa. Mooses aloitti raamatun kirjoittamisen. Muita pyhiä kirjoituksia lisättiin henkeytettyihin kirjoituksiin vasta 443 eaa. Jälkeen. kun Nehemia ja Malakia saivat kirjaansa valmiiksi. Sitten Raamatun kirjoittamisessa oli aukko lähes 500 vuotta, kunnes apostoli Matteus kirjoitti historiallisen kertomuksensa. Lähes 60 vuotta myöhemmin Johannes, viimeinen apostoleista, antoi evankeliuminsa ja kolme kirjettä täydentääkseen Raamatun kaanon. Joten Raamatun tuottamiseen osallistui yhteensä noin 1610 vuotta. Kaikki työtekijät olivat heprealaisia ja siten osa ihmisiä, joille ”uskottiin Jumalan pyhät lausunnot” (Ro 3: 2.) ja kristillinen kirjallisuus. Pikemminkin se on organisaatiokirja, joka on hyvin yhtenäinen ja kytketty toisiinsa eri osissaan, mikä todellakin heijastaa itse Luoja-Kirjoittajan järjestelmällistä järjestystä. Jumalan tekemät suhteet Israeliin antamalla heille kattavan lakikoodin sekä määräykset, jotka säätävät asioista jopa pienistä yksityiskohdista leiri-elämään asti – asiat, jotka heijastuvat myöhemmin Daavidin valtakunnassa samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen seurakuntien järjestelyissä, heijastavat ja suurenna tätä Raamatun organisatorista puolta.
Sisältö. Sisältöön tämä kirjojen kirja paljastaa menneisyyden, selittää nykyisyyden ja ennustaa tulevaisuuden. Nämä ovat asioita, jotka vain Hän, joka tietää lopun alusta alkaen, voisi kirjoittaa. (Jes 46:10) Aluksi kertomalla taivaan ja maan luomisesta Raamattu antaa seuraavaksi laajan selityksen tapahtumista, jotka valmistivat maata ihmisen asumiseen. Sitten paljastuu ihmisen alkuperän todella tieteellinen selitys – kuinka elämä tulee vain elämänantajalta – tosiasiat, jotka vain Kirjoittajana nyt oleva Luoja voisi selittää. (1Mo 1: 26–28; 2: 7.) Kun otetaan huomioon, miksi ihmiset kuolevat, otettiin esiin koko Raamatun läpäisevä pääteema. Tämä teema, Jehovan suvereeniuden todistaminen ja hänen maanpäällisen tarkoituksensa lopullinen toteutuminen hänen valtakuntansa kautta Kristuksen alaisuudessa, luvattu siemen, kiedottiin ensimmäiseen ennustukseen, joka koski naisen siementä.”(1Mo 3:15) Yli 2000 vuotta kului ennen kuin tämä” siemenen ”lupaus mainittiin uudelleen, Jumala sanoi Abrahamille:” Sinun siemenesi avulla kaikki maan kansat siunaavat itseään. ” (1Mo 22:18.) Yli 800 vuotta myöhemmin Abrahamin jälkeläiselle kuningas Daavidille annettiin uusi varmuus, ja Jehovan profeetat pitivät tämän ajan myötä tämän toivon liekin kirkkaana. (2Sa 7:12, 16; Jes 9: 6, 7) Yli 1000 vuotta Daavidin jälkeen ja 4000 vuotta alkuperäisen ennustuksen jälkeen Eedenissä ilmestyi itse Luvattu siemen, Jeesus Kristus, laillinen perillinen ”Daavidin valtaistuimelle isä.” (Lu 1: 31-33; Ga 3:16.) ”Käärmeen” maallinen siemen kuoli verenvuodassa, ja tämä ”Korkeimman Poika” tarjosi lunnaiden ostohinnan Aadamin jälkeläisille menetetyistä ihmisoikeuksista. ainoa keino, jolla ihmiskunta voi saada ikuisen elämän. Sitten hänet nostettiin korkealle, siellä odottamaan määrättyä aikaa heittää ”alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”, maahan, lopulta tuhoutumaan ikuisesti. Siten Mooseksen kirjasta ilmoitettu upea teema, jota on kehitetty ja laajennettu koko Raamatun tasapainoon, tuodaan Ilmestyksen viimeisissä luvuissa loistavaan huipentumaan, kun Jehovan suuri tarkoitus valtakuntansa avulla käy ilmi (Il 11:15). ; 12: 1-12, 17; 19: 11-16; 20: 1-3, 7-10; 21: 1 – 5; 22: 3–5.
Tämän Kristuksen, luvatun siemenen, alla olevan valtakunnan kautta Jehovan suvereenius vahvistetaan ja hänen nimensä pyhitetään. Tätä aihetta seuraten Raamattu suurentaa Jumalan persoonanimeä enemmän kuin mikään muu kirja; nimeä esiintyy 6979 kertaa Uuden maailman käännöksen heprealaisissa kirjoituksissa. Tämän lisäksi käytetään lyhyempää muotoa ”Jah” ja lukuisia tapauksia, joissa se yhdistää muita nimiä, kuten ”Joosua”, joka tarkoittaa ”Jehova on pelastus”. (Ks. JEHOVA [Nimen merkitys].) Emme tiedä Luojan nimeä, suurta kysymystä, joka liittyy hänen suvereniteettiinsa, jonka Eedenin kapina nosti, tai Jumalan tarkoitusta pyhittää hänen nimensä ja todistaa suvereeniutensa ennen kaikkea luomista, ellei näitä asioita olisi paljastettu Raamatussa.
Tässä 66 pienen kirjan kirjastossa Valtakunnan teema ja Jehovan nimi ovat tiiviisti sidoksissa monien aiheiden tietoihin. Sen viittaus tietämyksen osa-alueisiin, kuten maatalous, arkkitehtuuri, tähtitiede, kemia, kauppa, tekniikka, etnologia, hallitus, hygienia, musiikki, runous, filologia ja taktinen sodankäynti ovat vain satunnaisia aiheen kehittymisen kannalta; ei tutkielmana. Siitä huolimatta se sisältää todellisen aartehuoneen arkeologeille ja paleografeille.
Tarkka historiallinen teos, joka tunkeutuu menneisyyteen syvyyteen, ylittää kaikki muut kirjat. Sillä on kuitenkin paljon suurempi arvo profetioiden alalla, ennustamalla samoin kuin tulevaisuutta, jonka vain ikuisuuden kuningas voi paljastaa tarkasti. Maailmavoimien marssi vuosisatojen ajan, jopa nykyisten instituutioiden nousuun ja lopulliseen kuolemaan, liittyi profeetallisesti Raamatun pitkän matkan profetioihin.
Jumalan totuuden sana hyvin käytännöllisellä tavalla vapauttaa miehet tietämättömyydestä, taikauskoista, ihmisfilosofioista ja ihmisten järjettömistä perinteistä. (Joh 8:32) ”Jumalan sana on elävä ja käyttää voimaa.” (Hepr 4:12) Ilman Raamattua emme tuntisi Jehovaa, emme tiedä Kristuksen lunastusuhrin upeita etuja eikä ymmärtäisi vaatimuksia, jotka on täytettävä saadaksemme ikuisen elämän Jumalan vanhurskaassa valtakunnassa tai sen alla.
Raamattu on käytännöllisin kirja myös muilla tavoin, sillä se antaa kristityille järkeviä neuvoja siitä, kuinka elää nyt, kuinka hoitaa palvelustaan ja kuinka selviytyä tästä jumalanvastaisesta, mielihyvän etsivät asiainjärjestelmää. Kristittyjä käsketään ”lopettamaan muodonmuutos tämän asiainjärjestelmän mukaan” muuttamalla mielensä maallisesta ajattelusta, ja tämän he voivat tehdä pitämällä samaa nöyryysasennetta ”joka oli myös Kristuksessa Jeesuksessa” ja riisumalla vanhan persoonallisuus ja uuden asettaminen. (Ro 12: 2; Php 2: 5-8; Ef 4:23, 24; Kol 3: 5-10) Tämä tarkoittaa Jumalan hengen hedelmän esittämistä: ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys , usko, lempeys, itsehillintä ”- aiheita, joihin on kirjoitettu niin paljon kaikkialla Raamatussa (Ga 5:22, 23); Col 3: 12-14.
Aitoisuus. Raamatun todenperäisyyttä on loukattu monilta tahoilta, mutta mikään näistä ponnisteluista ei ole heikentänyt tai heikentänyt sen asemaa vähiten.
Raamatun historia. Sir Isaac Newton sanoi kerran: ”Löydän Raamatusta varmempia aitouden merkkejä kuin missään profaanissa historiassa.” (Kaksi anteeksipyyntöä, kirjoittanut R. Watson, Lontoo, 1820, s. 57) Sen eheys totuuden kanssa osoittaa, että ääni on mistä tahansa testattavasta kohdasta. Sen historia on tarkka ja siihen voidaan luottaa.Esimerkiksi sitä, mitä se sanoo Babylonin kaatumisesta medeille ja persialaisille, ei voida menestyksekkäästi kiistää (Jer 51:11, 12, 28; Da 5:28), samoin kuin mitä se sanoo Babylonin Nebukadnessarin kaltaisista ihmisistä (Jer 27: 20; Da 1: 1); Egyptin kuningas Shisak (1Ku 14:25; 2Ai 12: 2); Assyrialaiset Tiglath-pileser III ja Sanherib (2Ku 15:29; 16: 7; 18:13); Rooman keisarit Augustus, Tiberius ja Claudius (Lu 2: 1; 3: 1; Ap 18: 2); Roomalaiset, kuten Pilatus, Felix ja Festus (Ap 4:27; 23:26; 24:27); eikä sitä, mitä se sanoo Artemiksen temppelistä Efesoksessa ja Areopaguksesta Ateenassa (Ap 19:35; 17: 19-34). Se, mitä Raamattu sanoo näistä tai muista paikoista, ihmisistä tai tapahtumista, on historiallisesti tarkka kaikissa yksityiskohdissa. – Katso ARKEOLOGIA.
Rotuja ja kieliä. Se, mitä Raamattu sanoo ihmiskunnan roduista ja kielistä, on totta. Kaikki kansat kasvusta, kulttuurista, väreistä tai kielestä riippumatta ovat yhden ihmisperheen jäseniä. Ihmisperheen kolminkertaisesta jakautumisesta Japhetic-, Hamitic- ja Semitic-roduihin, jotka kaikki lähtevät Aadamista Nooan kautta, ei voida kiistää onnistuneesti. (Ge 9:18, 19; Ap 17:26.) Sir Henry Rawlinson sanoo: ”Jos meitä ohjaisi pelkkä kielipolkujen leikkaus ja riippumatta kaikesta viittauksesta Raamatun aikakirjoihin, meidät olisi silti johdettava korjaamaan Shinarin tasangoilla, painopisteenä, josta eri viivat olivat säteilleet. ”- The Historical Evidences of the Truth of the Scripture Records, kirjoittanut G. Rawlinson, 1862, s. 287; 1Moos 11: 2-9.
Käytännöllisyys. Raamatun opetukset, esimerkit ja opit ovat käytännöllisimpiä nykyajan ihmisille. Tämän kirjan vanhurskaat periaatteet ja korkeat moraalinormit erottavat sen selvästi kaikista muista kirjoista. Raamattu ei vain vastaa tärkeisiin kysymyksiin, vaan se tarjoaa myös monia käytännön ehdotuksia, jotka, jos niitä noudatetaan, parantaisivat paljon maan väestön fyysistä ja henkistä terveyttä. Raamattu asettaa oikean ja väärän periaatteet, jotka toimivat suorana tukena oikeudenmukaisille liiketoiminnoille (Mt 7:12; Le 19:35, 36; San 20:10; 22:22, 23), ahkeruudelle (Ef 4:28; Kol 3:23; 1Th 4:11, 12; 2Th 3: 10-12), puhdas moraalinen käytös (Ga 5: 19-23; 1Th 4: 3-8; 2Mo 20: 14-17; 3Mo 20: 10-) 16), rakentavat yhdistykset (1Ko 15:33; Hep 10:24, 25; San 5: 3-11; 13:20), hyvät perhesuhteet (Ef 5: 21-33; 6: 1-4; Kol 3: 18-21; 5Mo 6: 4-9; San 13:24). Kuten kuuluisa kouluttaja William Lyon Phelps sanoi kerran: ”Uskon, että Raamatun tuntemus ilman korkeakouluopetusta on arvokkaampaa kuin korkeakouluopetus ilman Raamattua.” (The New Dictionary of Thoughts, s. 46) John Quincy Adams kirjoitti Raamatusta: ”Kaikista maailman kirjoista on eniten apua ihmisten tekemiseen hyviksi, viisaiksi ja onnellisiksi.” – John Quincyn kirjeet Adams Poikaansa, 1849, s. 9.
Tieteellinen tarkkuus. Mitä tulee tieteelliseen tarkkuuteen, Raamatusta ei puutu. Kirjoittaako maapallon progressiivinen järjestys ihmisten asumiseen valmistautumisesta (1Mo 1: 1–31), puhuminen maasta pallomaisena ja riippumattomana ”ei mitään” (Job 26: 7; Jes 40:22), luokittelemalla jäniksen cud chewer (Le 11: 6) tai julistaminen ”lihan sielu on veressä” (Le 17: 11-14), Raamattu on tieteellisesti järkevä.
Kulttuurit ja tavat. Kulttuureihin ja tapoihin liittyvissä asioissa Raamatun ei missään suhteessa todeta olevan väärä. Poliittisissa asioissa Raamatussa puhutaan aina hallitsijasta oikealla otsikolla, jota hänellä oli kirjoituksen aikana. Esimerkiksi Herodes Antipas ja Lysanias kutsutaan piirin hallitsijoiksi (tetrarkit), Herodes Agrippa (II) kuninkaaksi ja Gallio prokonsuliksi. (Lu 3: 1; Ap 25:13; 18:12.) Voitokkaiden armeijoiden ja vankiensa voitonmatkat olivat yleisiä Rooman aikoina. (2Ko 2:14) Vieraille osoitettu vieraanvaraisuus, itämainen elämäntapa, omaisuuden ostotapa, oikeudelliset menettelyt sopimusten tekemisessä ja ympärileikkaus heprealaisten ja muiden ihmisten keskuudessa mainitaan Raamatussa ja kaikki nämä yksityiskohdat Raamattu on tarkka. (1Mo 18: 1–8; 23: 7-18; 17: 10-14; Jer 9:25, 26.
Candor. Raamatun kirjoittajat esittivät kynttilänjalan, jota ei löydy muinaisista kirjailijoista. Alusta lähtien Moses ilmoitti rehellisesti omasta sekä kansansa synneistä ja virheistä, joita muut heprealaiset kirjoittajat noudattivat. (2.Moos 14:11, 12; 32: 1-6; Nu 14: 1-9; 20: 9-12; 27: 12-14; 5Mo 4:21.) Suurten, kuten Daavidin ja Salomon, synnit eivät olleet peitettiin, mutta niistä ilmoitettiin. (2Sa 11: 2–27; 1Ku 11: 1–13) Joona kertoi omasta tottelemattomuudestaan. (Jon 1: 1–3; 4: 1.) Myös muilla profeetoilla oli sama suoraviivainen, rehellinen ominaisuus. Kreikkalaisten kristillisten kirjoitusten kirjoittajat suhtautuivat totuudenmukaiseen raportointiin samalla tavalla kuin heprealaisissa kirjoituksissa. Paavali kertoo entisestä syntisestä elämäntavastaan; Markuksen epäonnistuminen pysyä lähetystyössä; ja myös apostoli Pietarin virheet liittyvät toisiinsa. (Ap 22:19, 20; 15: 37–39; Ga 2: 11–14.) Tällainen rehellinen, avoin raportointi lisää luottamusta Raamatun vaatimukseen rehellisyydestä ja totuudenmukaisuudesta.
Rehellisyys. Faktat todistavat Raamatun eheydestä. Raamatun kertomus on erotettu erottamattomasti ajan historiasta. Se antaa suoraviivaisia, totuudenmukaisia ohjeita yksinkertaisimmalla tavalla. Kirjoittajiensa vilpitön vakavuus ja uskollisuus, heidän polttava totuushimo ja huolellinen pyrkimys saavuttaa yksityiskohtien tarkkuus ovat mitä odotamme Jumalan totuuden sanassa. – Joh 17:17.
Profetia. Jos on jokin kohta, joka yksin osoittaa, että Raamattu on Jehovan innoittama sana, on kyse profetioista. Raamatussa on lukuisia pitkän matkan profetioita, jotka ovat täyttyneet. Osittainen luettelo on kirjassa ”Kaikki kirjoitukset ovat Jumalan innoittamia ja hyödyllisiä”, s. 343-346.
Säilytys. Nykyään yksikään Pyhien kirjoitusten alkuperäisistä kirjoituksista ei tiedetä olevan olemassa. Jehova huolehti kuitenkin siitä, että ikääntyviä alkuperäisiä korvattiin kopioilla. Myös babylonialaisen pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja sen jälkeen, kun Palestiinan ulkopuolella on kasvanut monia juutalaisyhteisöjä, pyhien kirjoitusten jäljennösten kysyntä kasvaa. Tämän vaatimuksen täyttivät ammattimaiset kopiokoneet, jotka tekivät ylimääräisiä ponnisteluja varmistaakseen, että heidän käsin kirjoitetuissa käsikirjoituksissaan saavutettiin tarkkuus. Ezra oli juuri sellainen mies, ”taitava kopioija Mooseksen laissa, jonka Jehova, Israelin Jumala, oli antanut” (Esr 7: 6).
Satojen vuosien ajan käsinkirjoitetut pyhien kirjoitusten kopiot jatkuivat jonka aikana Raamattua laajennettiin lisäämällä kreikkalaiset kreikkalaiset kirjoitukset. Näiden pyhien kirjoitusten käännöksiä tai versioita ilmestyi myös muilla kielillä. Heprealaiset kirjoitukset kunnioitetaan ensimmäisenä muistiinpanokirjana, joka käännetään toiselle kielelle. Nykyään on olemassa tuhansia näitä Raamatun käsikirjoituksia ja versioita. – Ks. RAAMATUN KÄSIKIRJAT; VERSIOT.
Ensimmäinen painettu Raamattu, Gutenbergin raamattu, ilmestyi lehdistöltä vuonna 1456. Nykyään Raamatun (kokonaan tai osittain) levitys on saavuttanut yli neljä miljardia kappaletta yli 2000 kielellä. Mutta tämä ei ole onnistunut ilman suurta vastustusta monilta tahoilta. Raamatulla on todellakin ollut enemmän vihollisia kuin missään muussa kirjassa; paavit ja neuvostot jopa kieltivät Raamatun lukemisen rangaistuksen ulkopuolella. Tuhannet raamatun ystävät menettivät henkensä, ja tuhannet Raamatun kopiot sitoutuivat liekkeihin. Yksi uhreista Raamatun taistelussa elämisen puolesta oli kääntäjä William Tyndale, joka kerran julisti keskustelussa papiston kanssa: ”Jos Jumala säästää henkeni vielä monta vuotta, saan pojan, joka ajaa auraa, tuntemaan enemmän Raamatun. kuin sinä teet. ”- Näyttelyt ja muistomerkit, John Foxe, Lontoo, 1563, s. 514.
Kaikki kiitokset ja kiitokset Raamatun selviytymisestä tällaisen väkivaltaisen vastustuksen takia kuuluvat Jehovalle, Sanansa Säilyttäjälle. Tämä tosiasia antaa lisätarkoituksen apostoli Pietarin lainaukselle profeetta Jesajalta: ”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kirkkaus on kuin ruohon kukka; ruoho kuivuu ja kukka putoaa, mutta Jehovan sanat pysyvät ikuisesti. ” (1Pi 1:24, 25; Jes 40: 6–8.) Meidän on siis hyvä kiinnittää ”huomiota siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun” tällä 2000-luvulla. (2Pi 1:19; Ps 119: 105) Mies, jonka ”ilo on Jehovan laissa ja hänen lakissaan hän lukee päivän ja yön ääniä” ja joka käytännössä toteuttaa lukemansa, on se, joka menestyy ja on onnellinen. (Ps 1: 1, 2; Jos 1: 8.) Raamatun sisältämät Jehovan lait, muistutukset, käskyt, käskyt ja oikeudelliset päätökset ovat hänelle ”makeampi kuin hunaja”, ja niistä saatu viisaus on ”enemmän toivottavaa kuin kulta, kyllä, kuin paljon puhdistettua kultaa, ”sillä se merkitsee hänen elämänsä (Ps 19: 7–10); San 3:13, 16-18;
vastaus
Itse asiassa emme emme täytyy tutkia Raamattua lainkaan. Meidän on löydettävä itsellemme ylösnoussut Herra Jeesus Kristus ja ryhdyttävä henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan. Kun meillä on henkilökohtainen suhde ja olemme saaneet luvatun Pyhän Hengen kasteen, niin meille sanotaan pyhissä kirjoituksissa, että Hän (Pyhä Henki) johtaa meidät kaikkeen totuuteen.
Kun etsin Jumala tosissaan näyttää minulle totuuden, ääni puhui minulle ja sanoi: ”Ensimmäinen totuus on tämä, ota loki ulos omasta silmästäsi.” Sitten ajattelin omasta mielestäni ajatuksia, ”ja sitten näet selvästi, kuinka poistaa pilkku veljesi silmästä.
Ymmärsin heti, että minun piti kävellä Jumala ja anna Hänen opettaa minulle, mitä minun on tehtävä, jotta loki otetaan pois omasta silmästäni.Tämä hirren poisto henkisistä silmistä on elintärkeää, jos haluamme olla täysin vapaita synnistä ja sen estämisestä Synti estää meitä kokemasta pelastuksen iloa, Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen rauhaa kaikissa tilanteissa.
Pyhien kirjoitusten osien, ei vain jakeen, vaan tekstin ja sen kontekstin muistaminen ja mietiskely on paljon hedelmällisempää kuin Raamatun tutkiminen oppien ja teologian ymmärtämiseksi. Jokainen, joka uskoo , että Jumalan Poika on tullut lihaksi, on pelastettu. Kaikille, jotka eivät kiellä kieltämästä Isällä Poikaa, ja kaikilla, jotka eivät kiellä Herraa Jeesuksella Kristuksella on Isä.
Sanotaan, että apostoli Johannes on keitetty öljyssä, mutta ihmettelen, hän asui; Siksi hänet karkotettiin maanpaossa Patmoksen saarelle. Apostoli Johannes ymmärsi, mitä tarkoitti uskoa Vapahtajaansa ja Herraansa. Johanneksen todistus oli uskomaton. Silti hän kirjoitti niin yksinkertaisia totuuksia, kuten:
- Kirjoitan tämän teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, jotta tiedätte, että teillä on ikuinen elämä. ( 1.Johanneksen kirje 5:13)
- Tällä tavalla tunnet Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa, että Jeesuksella Kristuksella on lihassa tuleminen on Jumalan. ( 1.Johanneksen kirje 4: 2)
- Olemme nähneet ja todistaneet, että Isä on lähettänyt Poika maailman Vapahtajana. ( 1.Johanneksen kirje 4:14)
- Kenelläkään, joka kieltää Pojan, ei ole Isää. tunnustaa, että Pojalla on myös Isä. ( 1.Johanneksen kirje 2:23)
- sillä, joka uskoo Jumalan Poikaan, on todistus Se, joka ei usko Jumalaa, on tehnyt hänestä valehtelijan, koska hän ei ole uskonut todistukseen, jonka Jumala on antanut Pojalleen. ( 1.Johanneksen kirje 5:10)
Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan Poika, tarkoittaa c kaikki hänen nimellään ja hyväksy, että Hän on antanut henkensä, jotta sinulla olisi oma perintösi. Tämä perintö testamenttiin sinulle, kun Jeesus Nasaretilainen kuoli sinun puolestasi. Usko tarkoittaa myös sitä, että hyväksymme epäilemättä ja pidämme kiinni vakaumuksesta, että Jumalan rakkaus tukee sinua; joten sinulla on uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja käyttäytymisesi tuottaa muutetun elämän hedelmän. Tämä tapahtuu, kun uudistat mielesi ja ajattelusi noudattamalla Jumalan kaikkitietävän mielen neuvoja. Hänen tapoistaan tulee sinun tapojasi, kun Hänen ajatuksistaan tulee sinun ajatuksesi.
Ainoa tie on lukea ja muistaa Raamattua ja kutsua Herraa Jeesusta Kristusta ohjaamaan meitä Pyhässä Hengessä. Kaikki, jotka tekevät tämän, huomaavat, että heitä opetetaan Herralta, ja kukin kokee itsensä vapauden, jonka Herra Jeesus Kristus haluaa kaikkien saavan. Raamattua ei tarvitse ”tutkia” lainkaan; mutta vahingollemme on olla lukematta ja mietiskelemästä sitä, mitä luemme.
Totuuden ymmärtämisen avain on ymmärtää, mitä Jumala kirjoitti