Paras vastaus
No, viisi aistia ovat näky, haju, kuulo, maku ja kosketus. Joten jos löydät viittauksen jokaiseen runossa olevaan, sinulla on vastauksesi. Runous sisältää kuviokielen ja kuvankäsittelyn, jonka kautta koemme runon runoilijan tarkoituksella – toivottavasti. Kuvankäsittelyä ajatellaan usein aivan kuten jotain, jonka voimme nähdä, runoudessa ajatellaan kuitenkin, että kuvien voi ja pitäisi (runosta riippuen) liittää kaikki viisi aistia. Eli runon tulisi herättää tunteita, jotka koskettavat kaikkia viittä aistia. Tämä ei tarkoita sitä, että runossa on oltava terävä viittaus jokaiseen niistä – en löydä viitteitä maistettavaksi esimerkiksi Silversteinin runosta – mutta runo, joka koskettaa kaikkia viittä aistia, antaa lukijalle mahdollisuuden kokea se läpi kaikki viisi aistia. Joten maun sanan puuttuessa lukija on kuitenkin emotionaalisesti mukana runossa siten, että [hän] voi melkein maistaa runossa olevia asioita, joita voit maistaa (jos sinut todella kuljetetaan paikkaan, jossa runo on käynnissä). Näyttää siltä, että runo on tosiasiallisesti vienyt sinut sinne, ja voit maistella sitä. Se on merkki upeasta runosta, joka on täynnä kuvia, joihin liittyy kaikki aistit. Silversteinin kertoja voi varmasti nähdä ja kuulla sateen. Ehkä hänen runonsa avulla voit melkein maistaa myös sadepisaroita ..?
Vastaa
Niin paljon kuin minulla on tuskaa sanoa se, ei, ei.
En halua sanoa, että runoudella ei tarvitse olla järkeä, koska se muistuttaa minua abstraktista taiteesta.
Katsokaa tätä maalaus hyvin. Näin ensimmäisen kerran Paavo Pesusieni -episodeissa, ja ajattelin, että äitini oli hullu, kun hän sanoi, että se oli kuuluisa maalaus.
Niille, jotka eivät tunne maalausta liian hyvin, ota hyvä arvaus siihen, kuinka paljon se on arvoinen.
Lyön vetoa, ettet ajattele enempää kuin 10 miljoonaa dollaria, koska se on melko liikaa.
Vihaan räjähtää kuplasi, mutta tuo taideteos myytiin 140 miljoonaa dollaria huutokaupassa vuonna 2006.
Ainoa syy pystyy jopa ymmärtämään, miksi sitä niin halutaan, koska se on taiteilija Jackson Pollockilta, joka on hyvin kuuluisa abstrakti taiteilija.
Muista kuitenkin, että suurin osa, elleivät kaikki, hänen maalauksistaan olivat abstrakteja paloja, eli ne olivat suunnilleen samat kuin esittämäni maalauksen.
En pidä siitä, mutta se on silti taidetta.
Ja niin minusta tuntuu runoista, joilla ei ole merkitystä.
Minulle runoilla on oltava merkitys. Se on melkein kuin vaatimus.
Kuka haluaa lukea jotain, joka kirjaimellisesti ei merkitse mitään?
Mutta se on silti runoutta.
Olen tavallaan mitä kutsuisit keppiä runoudessa. Pidän siitä, kun runot riimuvat, enkä pidä, kun eivät.
Mutta runous on paljon enemmän kuin riimejä. Kyse on itsesi ilmaisemisesta, tarinan kertomisesta tai jopa tällaisen ilmaisun puuttumisesta.
Se on mielestäni.