Paras vastaus
Henri Fayolin esittämät periaatteet ovat seuraavat:
- Komento
- Tilausten hierarkkinen siirto
- Valtuuksien, auktoriteetin, alisteisuuden, vastuun ja valvonnan jakaminen
- Keskittäminen
- Järjestys
- Kuri
- Suunnittelu
- Organisaatiokaavio
- Kokoukset ja raportit
- Kirjanpito
Vastaus
Kaikkia pieniä organisaatioita on hallinnoitava. Periaatteessa ei ole väliä, ovatko ne pörssiyhtiöitä, kansalaisjärjestöjä, perheyrityksiä – niitä on hallinnoitava.
Tämä johtaa väistämättä kysymykseen: kuka tai mikä valvoo näitä johtajia? Joskus perheneuvosto. Joskus kumppanit. Joskus julkinen laitos ja konkurssin tapauksessa lakiasiantuntija.
Hallinnoinnissa tarkoitetaan yleistä valvontaa ja ohjausta, jotta valvontaprosessit onnistuvat ja ovat hyödyllisiä. Siinä tarkastellaan muun muassa sitä, mitkä sidosryhmät hallintoneuvostolla on velvollisuus, miten se käyttää aikaa ja missä tasapainon tulisi olla yleisen ohjauksen ja operatiivisen hallinnon välillä.
Noudattaminen on osa sitä. Monissa maissa on laadittu erityisiä vikoja seurauksena erityisiä sääntöjä tietyille aloille tai organisaatiotyypeille. Pörssissä noteerattujen yritysten kohdalla melko monimutkaiset. Rahoituslaitosten tapauksessa vielä monimutkaisempia. Kuitenkin, jos valvontaprosessi koskee ensisijaisesti vaatimusten noudattamista, todellinen toiminto menee ulos ikkunasta.
Hyvän hallinnon periaatteita sovelletaan organisaation johtoon kuuluvien ihmisten ja valvontatoiminnosta vastaavien välillä. myös julkishallinnolle.
Voidaan jopa väittää, että hallitus on yksi vanhimmista esimerkkeistä tästä veneestä ja että ehkä Yhdistyneen kuningaskunnan Magna Carta -sopimus kuninkaan ja parlamentin ja julkishallinnon välillä on yksi varhaisimmista esimerkeistä. . Toinen kuuluisa esimerkki on ranskalainen oivallus Montesquieusta, jonka mukaan oikeuslaitos, toimeenpanovalta ja lainsäätäjä on pidettävä erillään toisistaan absolutismin (vanha sana diktaattorikäyttäytymistä) estämiseksi.
Tässä valossa on erittäin mielenkiintoista nähdä Donald Trumpin ja Boris Johnsonin kaltaiset yritykset testata noita rajoja ja nähdä, voivatko ne päästä yli rajojen yli.
Mutta myös arkisemmalla tasolla paikallinen kaupunginvaltuusto kohtaa vastaavia hallintokysymyksiä. Onko heillä velkaa koko yhteisölle vai vain niille, jotka heidät valitsivat? Jos ihmiset, jotka äänestivät heitä, tekivät niin, koska he kannattavat rasistista ajatusta, onko hyvä hallintotapa pyytää kaupungin järjestöä tosiasiallisesti toteuttamaan kyseinen rasistinen ajatus?
Tai jos kaupunginvaltuusto on tyytymätön rakennusmääräysten päällikköön, pitäisikö heidän yrittää itse ottaa rakennussääntöjen päällikön tehtävät? Tai pyytää kaupungin hallintoa arvioimaan rakennusmääräysten päällikkö ja korvaamaan hänet tarvittaessa? Kuinka varmistaa, että tuleva rakennusmääräysten päällikkö soveltuu paremmin tehtäviinsä?
Lopuksi totean, että hyvä hallintotapa ei tarkoita tehokkaampaa diktaattoria. Kyse on prosessien vartioinnista, joka saa monimutkaisen organisaatiokokonaisuuden toimimaan ajan myötä yhä paremmin kaikissa tehtävissään niille, joille se on velvollinen. Ja kyllä, tämä koskee myös julkishallintoa – ehkä varsinkin niin.