Mitkä ovat surullisia / melankolisia blues- / rock-kappaleita 1960- ja 70-luvulta?


Paras vastaus

Ensimmäinen, jonka ajattelin, on ehdoton klassikko nimeltä ”Viimeinen suudelma” kirjoittanut J. Frank Wilson ja Cavalier ”s:

Toinen suosikkini on Kolmen koiran yön ”helppo olla vaikea”:

Kovemmasta nuotista ei löydy tummempaa kappaletta kuin Bloodrockin ”DOA”:

Tätä seuraavaa kappaletta vihaan monet, mutta minulle Terry Jacksin pop-hitti ”Seasons In The Sun” on rakkauden / vihan tunne:

Hämmentävä rakkauden melodia on Harry Nilssonin laulama ”Ilman sinua”:

Vadelmien entisellä laulajalla Eric Carmenilla oli hirviöhitti kappaleella ”All By Myself”:

Hei, voisin mennä ikuisesti. Mutta haluan lopettaa Janis Ianin erittäin surullisen nuotin ”At Seventeen”:

Olen itse ollut aina pieni melankolia, joten tämä luokka on lähellä sydäntäni. Toivottavasti pidät rajoitetuista valinnoistani!

MUOKKAA — Minun täytyy lisätä vielä yksi. Roy Orbisonilla oli osuma tällä kappaleella, mutta Don McLean kirjoitti sen ja laulaa tällaisen sielun version ”Itku”:

Vastaus

Rantapojat eivät ole tehneet minua näinä aikoina, koska se käsittelee vieraantumista. Lemmikkisoundit seuraavat tätä melankolista ja itsetarkastavaa teemaa.

Rakastan tyttöä – iso tähti. Pohjimmiltaan pop-pop-teko käsitteli tummia ja eksistentiaalisia teemoja, jotka olivat epätyypillisiä siitä, että tuon aikakauden rock-musiikki oli itsekeskeinen ja lievästi sanottuna itsepäinen. Heidän äänestään tuli ennakkoindeksi seuraaville vuosikymmenille syntyneille indie- ja vaihtoehtoisille rock-säädöksille:

Päiväkirja – leipä.

Toivotan, että olit täällä – Pink Floyd. Kuka ei tiedä tätä kappaletta? Loppujen lopuksi kappale käsittelee Syd Barrettiä, heidän entistä bändikaveriaan.

Rakkaus – John Lennon. En tiedä tarkalleen, mihin tämä sopisi, mutta se kuulostaa haavoittuvuudelta puhuen täällä ja albumi seuraa melankolista teemaa:

Mäki mäellä – The Beatles.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *