Paras vastaus
Eksonyymit ovat hieno asia. Ei.
Mikä on eksonyymi? Esimerkiksi Suomea kutsutaan Suomeksi kaikkialla maailmassa, paitsi Suomessa. Suomalaiset kutsuvat kansaansa Suomeksi. Suomi on etunimi, Suomi on endonimi.
Ihmisen luonne on se, mikä on, eksonyymit ovat yleensä pikemminkin pejoratiivisia kuin täydentäviä, varsinkin kun kulttuuriryhmässä on todellinen tai mielikuvitettu ero ryhmän ja ryhmään. Rooman valtakunnan germaaniset hyökkääjät käyttivät sanaa ”div div =” 1d18a77c51 ”> Walha ” kohtaamiinsa ulkomaalaisiin, ja tämä kehittyi läns germaanisissa kielissä yleisnimenä kaikille muille kuin germaanisille puhujille ; siitä lähtien nimet Wallachia, Vlachs, Vallonia, Vallonit, Cornwall, Wales, Wallasey, Welche Alsace-Lorraine ja jopa Puolan nimi Italialle (!) , Włochy .
Aikaisemmin ensimmäisen kohdatun heimon tai kylän nimestä tuli usein koko kansan ulkonimen nimi. Niinpä roomalaiset käyttivät heimonimeä Graecus ja kutsuivat koko maata Kreikaksi ja heidän asukkailleen kreikkalaisiksi, kun taas kreikkalaiset itse kutsuivat maata Hellaksi ja itseäänsä Hellenes.
Venäläiset käyttivät tšetšeenien kylänimeä koko kansalle (kun taas tšetšeenit kutsuvat itseään Vainakhiksi, mikä tarkoittaa kansamme tšetšeenissä).
Keskiaikaiset eurooppalaiset pitivät heimojen nimeä tataari koko mongolisen valaliiton tunnuskuvana (ja sekoittivat sen sitten Tartarukseen, sana helvettiin, tuottaa tataaria), ja unkarilaisten hyökkääjät rinnastettiin 500 vuotta aikaisempiin samalla alueella sijaitseviin hunnilaisiin hyökkääjiin, ja niitä kutsuttiin unkarilaisiksi.
Hämmennys ja väärinkäsitykset ovat yksi huomioitava tekijä paikannimiä tutkittaessa. Toinen tekijä on, että joskus historiallisia nimiä muutetaan tarkoituksella kansallismielisten tai imperialististen taipumusten vuoksi lingvistisesti vaatia aluetta.
Preussin ja Venäjän arvoitus on häirinnyt minua vuosia. Suurin osa vastauksista kiistää ehdottomasti, että Venäjän ja Preussin nimien välillä ei ole syy-yhteyttä eikä korrelaatiota, ja väittävät, että se on sattumaa, joka tapahtuu vain englannin kielellä, ja alustavana todisteena he tarjoavat muun muassa, että saksan kieli sanat Preussia ja Venäjä vastaavasti eivät riimi.
Mutta tämä ei todellakaan ole totta. Venäläisten historiallinen saksankielinen nimi on ”Reussen”, joka on vain yksi kirjain lyhyempi kuin ”Preussen” (= saksankielinen sana sekä Preussille että Preussille).
En voi täysin ratkaista tätä kysymystä. Voin vain raapia Preussin ja Venäjän suhteiden monimutkaisen verkon pinnalle, joka ylittää kielitieteen maailman. Mutta Preussin ja Venäjän kielellinen samankaltaisuus on jo hyvä osoitus kummankin maailman sotkeutumisesta. Me kaikki tiedämme Preussin ja Venäjän välisestä rakkauden / vihan suhteesta.
keisari Wilhelm II venäläisessä unkarissa ja tsaari Nikolai II preussilaisessa univormussa. He olivat serkkuja ja kirjeenvaihdossaan he puhuivat toisilleen ”rakas Nicky” ja ”rakas Willy”.
Katariina Suuri oli preussilainen btw.
Berliinin ja Moskovan välillä olevien maiden historia yksinkertaistuu huomattavasti, kun ymmärretään, että kaikilla asianosaisilla on poikkeuksetta omat tulkintansa historiasta, omat väitteensä, oman propagandansa ja oman nimikkeistönsä.
1400-luvulla Moskovan ruhtinaskunta (tai Moskova) vahvisti itsemääräämisoikeutensa suurelle osalle muinaista Venäjän aluetta, mukaan lukien Novgorod, Pihkova ja osat Tšernigovista ja Perejaslavlin ruhtinaskunnat, usein syrjäyttäneet, vaihtaneet Venäjän itäosien kanssa tai tappaneet suuren osan alkuperäisväestöstä. Vuodesta 1547 lähtien Moskovan ruhtinaskunta otti otsikon ”Moskovan suuri ruhtinasvalta ja koko Venäjän hallintoalue” ja väitti itsenäisyyttä ”kaikki venäläiset” ”- teot, joita naapuri Puola ei tunnusta . Tämä loi perustan modernille Venäjän valtiolle. Moskovaisväestö oli itä-ortodoksi ja keksi uudelle valtiolle nimen ”Rossia”, joka oli Venäjän kreikkalainen (!) Transkriptio.
Mutta toisella puolella
Sigismund von Herberstein , Pyhän Rooman keisarin suurlähettiläs Venäjällä, käytti molempia Venäjä ja Moscovia Venäjän hallitusta koskevassa työssä ja totesi: ”Suurin osa uskoo, että Venäjä on muuttunut Roxolania -nimi. ”
(!!)
Joten alusta alkaen oli paljon hämmennystä.
Alun perin nimi Rus ” (Русь) viittasi ihmisiin , alueet ja keskiaikaiset valtiot (9. – 12. vuosisatat) Kiovan Venäjällä . Länsimaisessa kulttuurissa se tunnettiin paremmin nimellä Ruthenia 1100-luvulta eteenpäin. Sen alueet ovat nykyään jaettu Valko-Venäjälle , Pohjois- Ukrainaan ja Venäjän eurooppalainen osio .
Yksi varhaisimmista kirjallisista lähteistä, joissa mainitaan Rus-nimiset ihmiset ”(kuten Rhos ) on vuodelta 839 Annales Bertiniani . Tämä kronikka tunnistaa heidät germaaniseksi heimoksi, jota kutsutaan ruotsiksi . Kiovan Venäjä ” ensisijainen kronikka , koottu noin vuonna 1113 , venäläiset ”olivat ryhmä variansseja , Norsemen , jotka olivat muuttaneet jonnekin Itämeren alue (kirjaimellisesti ”meren ulkopuolelta”) ensin Koillis-Eurooppaan, sitten etelään W täällä he loivat keskiaikaisen Kiovan valtion.
Tunnetuimman teorian mukaan nimi Rus ”, kuten suomenkielinen nimi Ruotsi ( Ruotsi ) on johdettu termistä vanha norja , joka tarkoittaa sanaa ”miehet, jotka soutavat” ( vavat- ), koska soutu oli tärkein tapa navigoida Itä-Euroopan jokia ja että se voitiin yhdistää Ruotsin Roslagen (soutumiehistö) tai Roden , kuten se tunnettiin aikaisempina aikoina.
Nimen Rus ”alkuperä olisi tällöin sama kuin suomen , viro , Võro ja pohjoissaame Ruotsin nimet: Ruotsi , Ruotsi , Roodsi ja Ruoŧŧa .
On tarpeeksi merkittävää, että paikallinen Pohjois- Venäjän suomalaiset ja permiset ihmiset käyttävät samaa ( Rus ” -related) nimi sekä Ruotsille että Venäjälle (kielestä riippuen): Veps nimi Ruotsille ja ruotsi on Ročinma / Ročin , kun taas viereisessä komikielessä etymologisesti vastaavat termi Ročmu / Roč tarkoittaa jo Venäjä ja sen sijaan venäjä.
Tanskalainen tutkija Tor Karsten on huomauttanut, että nykyisen Ylämaa , Södermanland ja Itä-Gothland muinaisina aikoina tunnettiin nimellä Roðer tai roðin . Thomsen on ehdottanut, että Roðer on todennäköisesti peräisin roðsmenn – tai roðskarlar , joka tarkoittaa merenkulkijoita tai soutajia.
George Vernadsky teorioi Venäjän ja Alans . Hän väitti, että Ruxs Alanicissa tarkoittaa ”säteilevää valoa”, joten etnonimi Roxolani voidaan ymmärtää ”kirkkaiksi Alansiksi”.
Hän esitti, että nimi Roxolani yhdistelmä kahdesta erillisestä heimonimestä: Rus ja Alans. Venäjät liittyivät läheisesti alaaneihin Sarmatian aikana.
1100-luvulla hallitseva termi latinalaisessa perinteessä oli Ruscia . Sitä käytti muun muassa Merseburgin Thietmar , Bremenin Aadam , Prahan Cosmas ja paavi Gregorius VII kirjeessään Izyaslav I . Rucia , Ruzzia , Ruzsia olivat vaihtoehtoisia kirjoitusasuja. 12-luvulla Ruscia teki vähitellen tien kahdelle muulle latinankieliselle termille, ”Venäjä” ja ”Ruthenia”. ”Venäjä” (myös kirjoitettu Rossia ja Russie ) oli hallitseva romaanikielinen lomake, jota Cremonan Liutprand käytti ensin 960-luvulla ja sitten Peter Damian 1030-luvulla. Englanninkielisissä ja ranskankielisissä asiakirjoissa siitä tuli kaikkialla 12-luvulla. Ruthenia , dokumentoitu ensimmäisen kerran 1200-luvun alkupuolella Augsburg vuosikirjat , oli latinankielinen muoto, jota apostolinen seurakunta suosisi latinaksi Kirkko .
Venäjän, Venäjän ja Ruthenian nimet – Wikipedia
Preussilaiset kutsuivat itseään Prūsai (saksa: Prußen, joka muuttui ajan myötä Preusseniksi; latinaksi: Pruteni; latvia: Prūši; liettua: Prūsai; puola: Prusowie; kasubialainen: Prësowié). Sana ”Prusai” voidaan johtaa vesinimestä ja liittyy todennäköisesti kiittää, (pestä kasvot); katso myös prusnat (kirjaimellisesti: kasvot).
Lyhyt tarina: Latinalainen sana preussilaisille oli ”Pruteni”, latinankielinen sana venäläisille oli ”Ruteni”. Heitä kuvattiin jossain vaiheessa Baltian heimoiksi, ja heidän endonimeillaan oli suoraa tekemistä veden kanssa.
Tee tästä lähtökohta tutkiaksesi lisää molempien kansojen yhtäläisyydet ja niiden kietoutuminen toisiinsa.
Vastaus
Sanat tarkoittavat vain sitä, mitä muut ihmiset haluavat heidän merkitsevän. Ja Pietari Suuren sanoin, joka muodollisesti muutti otsikon tsaariksi keisariksi , ”Minä [Pietari] haluaisin mieluummin olla amiraali läntisessä laivastossa kuin Aasian keisari.”
(Ollakseni oikeudenmukainen, hän ei tarkoittanut sitä tarkalleen)
Venäjän tittelit olivat outoja alusta alkaen. Venäjän varhaisen 8. – 10. Vuosisadan valtion perusti ja hallitsi enimmäkseen pakanallinen viikinkisoturi-eliitti, ja heidän ylimmän hallitsijansa otsikko oli chaganus tai Khagan, turkkilaisen / Khazarin perinteen korkein keisarillinen titteli Venäjän varhaisessa vaiheessa, inspiroi. Meillä on jopa syytä ajatella, että otsikko oli puhekielessä 1200-luvulle asti. Tämä on jo korkein imperiumin aste.
Venäjä oli pikemminkin useiden puoliautonomisten linnoitettujen kauppapaikkojen konfederaatio, jotka jaettiin saman hallitsevan perheen jäsenten kesken: näitä alaisia hallitsijoita kutsuttiin knyazes , germaaninen sana, jolla on sama alkuperä ja merkitys kuin englanninkielisellä king könig . Korkeinta hallitsijaa näyttää olevan kutsuttu myös nimellä veliky knyaz tai suuri kuningas.
On syytä huomauttaa, että 11. – 13. vuosisata Venäjä oli melko hyvin integroitunut Euroopan diplomaattiverkostoon. Ulkomaiset kirjoittajat, sekä kreikaksi että latinaksi, puhuivat Venäjän kuninkaasta ( rex tai ρηγας) tai jopa Venäjän kuninkaista, jotka tunnustivat alainen knyazates valtakunniksi. Venäjän hallitsijaperhe solmi avioliiton Ranskan, Englannin, Ruotsin ja roomalaisten hallitsijoiden kanssa: norjalaisen Harald Hardradan kaltaiset miehet tekivät nimen taistellessaan Venäjän kuninkaiden viikinkikeskustelussa.
Oliko tämä kaikki jatkunut , olisimme todennäköisesti päätyneet yksinkertaiseen venäläiseen ”valtakuntaan” ( regnum ) myöhemmin. Mutta tapahtui kaksi asiaa.
– Neljäs ristiretki (1204). Vaikka aiemmin skismaa oli pidetty enimmäkseen uskonnollisella tasolla ja diplomaattisuhteet jatkuivat normaalisti, itäisen imperiumin romahdus sai paavinvallan uskomaan, että helppo sotilaallinen ratkaisu oli mahdollinen, ja antoi Latinalaisen kuninkaille helpon tavan saada aineellista hyötyä. Itäisen kristinuskon asema alennettiin harhaopiksi, ja Balkanilla jäljellä olevat ortodoksiset hallitsijat tekivät käännyttävän katolilaisuuteen tai kohtaamaan toistuvia ristiretkiä. Vaikka Länsi-Euroopan germaanis-normanilaiset hallitsijat olivat aiemmin nähneet venäläisten knyazeiden perheenä, tuskin erillään itsestään, uuden saksalaisen ristiretkeläisten sukupolvi näki heidät barbaarisina heimoina, jotka olivat tuskin erillisiä Itämeren pakanoista, joiden hävittämiseksi he olivat siellä. p>
– Mongolien valloitus (1239–42). Venäjän äkillinen ja helppo alistaminen tataareille tai mongoleille oli sellainen, mihin kukaan ei ollut valmis, ja joka vei venäläiset knyazes pois poliittisesta verkosta kolmen vuosisadan ajan.Vaikka läntisin ja viimeinen merkittävä venäläinen kuningas ( nykyaikaisessa Länsi-Ukrainassa ) hyväksyi teoreettisen käännyttämisen katolilaisuuteen ja otsikon rex Russiae ( jonka nojalla hän ryhtyi ryöstämään katolisia naapureitaan Suuren Khanin nimessä yhdessä jäljellä olevien Baltian pakanien kanssa ), Suurin osa muiden venäläisten knyazatesin ainoasta vuorovaikutuksesta lännen kanssa oli taistelu satunnaisesta saksalaisesta ristiretkestä. Kun he nousevat esiin länsimaisessa diplomatiassa, heitä pidetään Mongolin jälkeisinä päämiehinä ( Prinssi / Suurprinssi latinasta Princeps tai Chief), eivät sivistyneet hallitsijat.
Silloin tapahtui myös toinen suuri nimellinen muutos. Ihmiset olettavat, että venäläiset ottivat kreikkalaisilta tsaari arvonimen, koska se oli johdannainen Caesarista väli>. Tämä on vain puoliksi totta. Vaikka tämä oli teknisesti ennakkotapausta, jonka Ivan Julman kirkkomiehet mainitsivat, yhdistys kreikkalaisten kanssa unohdettiin yleisesti sekä Venäjällä että lännessä. Ihmiset, joita oli kutsuttu tsaareiksi viimeisten 300 vuoden ajan, olivat olleet Hordan khaneja, ja titteliä ei yleensä liitetty Caesariin – useimmille ihmisille se oli verrattavissa arabialaiseen sulttaaniin tai persialaiseen sahaan .
Siksi myös paavinvalta ja muut eurooppalaiset tuomioistuimet suostuivat vähitellen kutsumaan Venäjän hallitsijaa tsaariksi: he eivät hyväksyneet Caesarin johdosta. Jos venäläiset päälliköt halusivat puhua barbaareilla, se ei ollut kristillisen paavin ongelma.
Pietari Suuri ei ollut sellainen ihminen, joka uskoi titteleihin – joten hän ei välittänyt vanhasta. yksi – mutta hän uskoi vaatimaan kunnioitusta ja muutti tittelin niin, että se pisteytettiin Euroopan kansakuntien kanssa. Kaikki ymmärsivät, mitä Imperator tarkoitti.
Protestanttinen Englanti – joka ei tuntenut olevansa kiinnittynyt Pyhän Rooman ( katolinen ) Imperiumi oli ennen Pietarin julistusta kutsunut Venäjän hallitsijaa keisariksi ( Imperator ). Tämä seurasi ennakkotapausta siitä, että barbaariset hallitsijat – kuten Kiinan keisari, Marokon keisari, Abessinian keisari – olivat vaalean ulkopuolella, ja heitä oli tarkoitus käsitellä itämaisina despoteina ( sillä oli myös tarkoitus, että katolinen keisari oli juuri sellainen despotti ). Peterin modernisointi motivoi Englantia heräämään tosiasiassa, että Venäjä oli todellinen maa Euroopassa, ja alensi sen virallista osoitetta tsaarille.