Paras vastaus
Lukujen perusteella yksi tapa liittyä eroon on, että ”pre -oedipal ”liittyy objektisuhteisiin. Pikkulapsi ei koe muita ihmisiä sellaisenaan tai heidän tahdonvapauttaan, vaan pikemminkin ”asioita”, ja suhteet, joita lapsi kokee, liittyvät eräisiin tuleviin ja meneviin asioihin, jotka ovat hyviä tai huonoja (kokemustensa perusteella). ja niin edelleen. Mutta lapsi ei käsitä itseään lapsena eikä käsitä äitiä äidinä. Lapsi voi todellakin pitää äitiä osana itseään.
Sitten, paljon myöhemmin, tuntuu eronneen äidistä, ja tämän mukana tulee tahdonvapaus ja lapsen yritys selvittää. kuinka mukauttaa ydinperheen voimadynamiikka samalla kun hänen tarpeet täytetään.
Jacques Lacanin ajattelussa on todella neroa, että hän onnistuu hämärtämään poliittisia kysymyksiä, kuten patriarkaaliset perherakenteet yhdessä markkinalähtöinen tarve kehittää yksilöllinen kilpailukyky luonteelleen, toinen kysymys lapsen perustarpeesta biologisten ja sosiaalisten perushalujen täyttämiseksi.
Edellä esitetyn yhteydessä ”Oidipal” -tilanteeseen liittyy dilemman asettaminen lapsen kasvavalle tajunnalle siitä, kuinka sopeutua sosiaaliseen järjestelmään, jonka on välttämättä aliarvostettava äiti, jotta se olisi kukoistavan kilpailukykyinen.
Lapsi välttämättä on hylättävä äiti ja omaksuttava lim sen asettama isä, jotka ovat suunnitelma kilpailulle tässä yhteiskuntatyylissä. Siinä määrin kuin lapsi pitää edelleen kiinni äidistä ja ”naisellisista” vaalivista arvoista, Oidipus-kompleksin ei katsota onnistuneen ratkaisemaan.
Mielenkiintoista on, että sosiaalisesta näkökulmasta näemme, että tämä ”kriisi” on ratkaistava vain patriarkaatin ja individualistisen kilpailun arvojen hyväksi. Minkä tahansa muun ratkaisun katsotaan olevan patologian tai epäkehityksen alue. Saatat jopa päätyä homoon.
Vastaus
Edeltäkään edeltävä tilanne on kahden hengen psykologia – äidin ja lapsen välillä. Tänä ajanjaksona ja tässä suhteessa tapahtuu tiettyjä kehitystehtäviä.
Sitten on edipaalinen tilanne – kolmen hengen psykologia äidin, isän ja lapsen välillä. Tässäkin kypsymisjaksossa ja tässä kolmiulotteisessa asennossa on tiettyjä kehitystehtäviä.
Nämä tehtävät voivat sujua hyvin tai mennä pieleen. Kun he menevät pieleen, kehityspuutteet jäävät hereille – tyypillisesti sosioemotionaaliset alijäämät.
Monet freudilaiset uskoivat, että edipaalisen tilanteen onnistunut ratkaisu parantaisi taannehtivasti kaikki preoedipaalisista epäonnistumisista jääneet patologiat. Freudin jälkeiset teoreetikot haastoivat tämän kuitenkin yhä enemmän, pitivät heitä itsenäisinä prosesseina.